tag:blogger.com,1999:blog-59938973325991370162024-02-21T05:34:06.375+02:00Oldfartsgoural2retkipaivakirjaTaalla on paivakirja jossa on vaan faktaa ja mielialoja, tanne ei odoteta kommenttia vaan voitte lukea paivan tapahtumat.samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comBlogger17125tag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-48301152201753233682009-07-31T13:03:00.001+03:002009-07-31T13:03:07.070+03:00<table cellspacing=0 cellpadding=0 width=502 border=0> <tbody> </tbody> </table> Saavuttiin pietariin kello 11 maissa. Lahdimme selvittamaan keinoa paasta suomeen ja maksamaan sakkoa jonka saimme. Soimme asemalla pika lounaan ja taksi lahti viemaan meita pankkiin. Siina matkalla punnittiin vaihtoehtoja milla lahdettaisiin takaisin, vaihtoehdot olivat juna 100 euroa, lentokone 130 euroa. Siina sitten thoomas kysyi piruttain kuinka paljon taksi maksaisi suomeen ja helsinkiin. Heppu mietti hetken ja sanoi hinnaksi 500 euroa!! Kun meita on 7 heppua tuli hinnaksi siis noi runsas 71 euro henkilo!!!!!!! 500 kilometria. Paatos oli helppo taksilla suomeen!!! Menimme kuitenkin ensin pankiin jossa sakon maksu osottautui hiukan hankalemmaksi, kaksi tuntia myohemmin ja kun olimme maksaneet 3 sakkoa kahteen kertaan oli homma selva. Ja sitten keula kohti suomea. Dodge tila-auto etenee mukavasti pietarin ohitus tieta 75mailai /h vauhdilla ja autossa on tiivis tunnelma. samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-18588376915614813042009-07-29T20:37:00.001+03:002009-07-29T20:37:09.571+03:00<table cellspacing=0 cellpadding=0 width=502 border=0> <tbody> </tbody> </table> Niin ja sen verran täytyy mainita etta vaikka meilla kaytettiin samin kanssa lahes joka paiva ruuan laittoon mielestamme viela vaativissa olosuhteissa ainakin tunti ja teimme ruuan tuoreista kotimaisista lihoista niin keikku meidan old timer sanoi etta ruuan laatu ei ollut riittavan korkea!!!!!!!! kylla meita hiukan harmitti samin kanssa, mutta keikku sailyi hengissa ja itse asiassa taisi lihoa matkan aikana. Taidamme lahettaa keikulle pienen joulu terveisen laaturuuan merkeissa! samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-66136319569484002622009-07-29T08:05:00.000+03:002009-07-29T09:50:33.788+03:00Jalleen vahan infoa25.7.09<p><br>Aamu oli hiukan ankea sattuneista syista. Herailimme puolilta paivilta <br>ja Thoomas sai soiton<p>huolintaliikkeelta. Autot tuli toimittaa paikanpaalle mittausta varten. <br>Ajelimme autot takaisin<p>ensin lautalle ja sitten labadgankiin. Huolintaliikkeen pihalla saimme <br>selville etta platformi onnistuu<p>ja jopa niinkin nopeasti kun seuraavana paivana!Jouduimme purkamaan <br>katoilta kaikki tavarat auton sisalle, irrottamaan antennit ja <br>valoumpiot seka peilit eli kaikki mita nyt voi saada irti helposti. <br>Mittauksessa selvisi etta autot mahtuivat yhdelle paltikkalle ja hinta <br>viipuriin asti maksaa<p>yhteensa 311 000 ruplaa eli melko kallista! Eipa meilla hirvittavasti <br>ollut vaihtoehtoja.<p>Lahdimme taksilla takaisin ja kavimme syomassa ja menimme ajoissa nukkumaan.<p><br>26.7.09<p><br>Herasimme aamulla pirteina, Meilla oli kello 10 oltava maksamassa matka. <br>Menimme taksilla lauttarantaan ja lautalla jalleen yli, olimme ottaneet <br>tavaramme mukaan ja olimme paattaneet ottaa hotellin juna-aseman <br>lahelta. Saimme maksun suoritettua ja menimme hotelliin ja kello 16 <br>pintaan tuli soitto jalleen huolintaliikkeesta etta platikka oli <br>saapunut ja autot pitaisi heti ajaa vaunuihin.<p>Ryntasimme huolintaliikkeeseen ja saimme ajettua autot vaunuihin. Siina <br>sitten oli pienta<p>korjausta ja asettelua ja homma oli silla hyva, jatimme hyvastit <br>autoillemme. Lahdimme Thoomaksen kanssa selvittelemaan viela junalippuja <br>mutta kaikki lipun myynit olivat suljettuja.<p>Meille selvisi kuitenkin etta junassa oli runsaasti tilaa ja etta <br>aamulla kello 09.05 paikallista aikaa lahtee juna kohti Moskovaa. Lippu <br>toimisto aukeaa aamulla kello 05.00 ja sovimme etta mina lahden aamulla <br>Thoomaksen kanssa seitsemalta ostamaan lippuja. Lahtiessamme <br>juna-asemalta meidat pysaytty virka-asuun pukeutunut mieshenkilo ja <br>kertoi etta olemme raja-alueella ilman asianmukaista lupaa!! Heput <br>olivat FSB sotilaita eli entinen KGB. Siita sitten pulla uatziin ja<p>kohti hotellia. He olivat jo etsineet meita pari tuntia koska hotellista <br>oli ilmoitetaan kaikki<p>ulkomaalaiset henkilot FSB:lle. Siina sitten istuttiin vakavana <br>porukalla ja heidan jonkilainen ryhmanjohtaja kerto Thoomakselle <br>puolituntia jotain. Thoomas kertoi etta olimme tosiaan rajavyohykkeella <br>joka alkoi jo Harpista ja etta taalla tulisi olla erikseen lupa. Saimme<p>500 ruplan sakot kukin.Selvisimme pelkalla saikahdyksella, tosin Thoomas <br>ei tullut maininneeksi<p>etta tulimme autoilla halki vuorien.....Lahdimme viela illalliselle <br>hotellin ravintolaan ja soimme viela viimeisen aterian taalla <br>maaranpaasamme.<p><br>27.7.09<p><br>Herasimme aamulla jo ennen seitsemaa ja lahdimme asemalle lipun ostoon, <br>saimme tunnin jonotuksen jalkeen liput Pietariin asti, matkustamme ensin <br>Volodgaan jonne saavumme<p>huomenna illalla kello 20 ja siita vaihdamme junaan joka menee <br>Piatariin. Sinne saavumme<p>perjantaina aamulla. Hyppasimme junaan ja majottauduimme makuu <br>vaunuun.Alkoi paluumatka<p>kotiin.....kaikke olimme erittain tyytyvaisia platformin todella nopeaan <br>saamiseen olihan viime reisulla jouduttu odottamaan viikko <br>vaunua.Thoomas on todella hienosti jarjestellyt asioitamme<p>ja ollemekin hanelle suuren kiitoksen velkaa. Olemme nyt matkustaneet <br>ajamalla kolme viikkoa ja kilometreja kertyi noin 4000. Meilla meni <br>polttoainetta noin 700 litraa. Matka vuorilla kuullostaa ehka helpolta <br>taman kertomuksen perusteella mutta ilman huolellista valmistautumista <br>ja paripyoria olisimme joutuneet palamaan kesken matkan polttoaineen <br>loppumisen takia. Pehmeikot olivat<p>kuitenkin niin pehmeita etta varsinkin Sisu olisi uponnut jatkuvasti <br>samoin kun Moggi. Meilla kavi myos hyva tuuri saiden suhteen, matkaa <br>ennen oli vuorila satanut vain vahan ja matkan aikana paistoi aurinko <br>lahes koko matkan. Meilla oli myos erittain hyva onni autojen suhteen <br>koska mitaan<p>isompaa remonttia ei tarvinut tehda ja paasimme vuorten yli ilman <br>rikkoutumisia. Naitten tekijoiden ansiosta selvisimme matkasta meko <br>nopeasti ja paasimme maaranpaahamme ehjin nahoin.<p>Laitan viela tulevan viikon aikana kuvagallerian nettiin josta voi <br>seurata kuvien kertomana matkan eri vaiheita. Paikan nimet eivat <br>varmastikaan ole kirjoitettu aivan oikein mutta toivottavasti ymmarratte <br>missa olleme milloinkin olleet. Jatkan paivakirjaa viela niin kauan <br>kunnes olen kotona.samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-64928064723958047032009-07-26T12:54:00.000+03:002009-07-27T08:53:14.834+03:00Viimeiset tekstit saapuminen salehardiin22.7.09<p>Herasimme hiukan huterasti ja jaimme paivaksi korjailemaan autoja ja <br>siivoaman paikkoja, kavimme myos kaupassa taydentamassa elintarvike <br>varastojamme. Paiva kului mukavasti<p>olihan ilma jalleen aurinkoinen ja kuuma noin 28 astetta. Paasimme myos <br>peseitymaan kunnolla ja<p>pitkan maastovaiheen jalkeen se oli tarpeen.Vietimme leppoisan paivan ja <br>menimme aikaisi<p>nukkumaan, olihan seuraava tavoitteemme Harp johon oli matkaa noin 150 km.<p>23.7.09<p>Lahdimme aamulla varhain liikkeelle , tankit olivat taynna ja miehet <br>levanneita. Tie alkoi<p>mukavana hiekka tiena joka vahitellen alkoi muuttua huonomaksi ja <br>mehmeikoitakin alkoi<p>olla siella taalla, hyvien osuuksien maara kuitenkin kasvoi ja etenimme <br>hyvaa vauhtia.<p>Meita jalleen kiskottiin muutamaan otteeseen samoin kun Freeta ja <br>Harriakin eli kaikki olimme saaneet oman osuutemme vinssauksista. <br>Makaroita ja paarmoja oli aivan kasittamaton maara,<p>ikkunoita ei oikein voinut pitaa auki ja kabiinin lampotila huitelikin <br>jossain 40 asteen korvilla.<p>Etenimme kuitenkin hyvin ja tarkalla ajolla saastyttiin <br>vinsauksilta.Tormasimme keskella ei mitaan pieneen rautatieasemaan jossa <br>oli muutama heppu toissa, he tekivat lumiesteita juna radan varteen. <br>Itseasiassa paikka oli pieni kyla jossa oli vain muutama rakennus, <br>vaihdoimme heppujen kanssa muutaman sanan ja jatkoimme matkaa heidan <br>reitti opastuksen mukaan.Ohitimme viitan jossa kerrotiin etta saavuimme <br>aasian puolelle. Illansuussa kuitenkin Freen<p>sisusta alkoi vuotaa punaista oljya ja selvisi etta ohjaustehostimen <br>punpussa oleva sokea laippa<p>vuoti jonkin verran. Free ja pikku harrin kanssa korjaamaan autoa ja me <br>muut menimme noin kolmesadan metrin paassa olevalle kukkulalle <br>valmistamaan ruokaa kaikile. Oli selvaa etta<p>emme jatkaisi enaa tanaan remontissa meneekuitenkin sen verran aikaa. <br>Pojat saivat taistelun jalkeen pelin semmoiseen kuntoon etta harri sai <br>hinattua heidat leiriin missa ehka oli muutama makarainen vahemman. Free <br>joutui kuitenkin ottamaan edesta paripyorat pois koska ohjaaminen oli <br>mahdotonta ilman tehostinta. Soimme porukalla ja pojat alkoivat <br>korjaamaan laitetta. Selvisi etta pumpussa oleva sokean laipan takana <br>oli o rengas joka oli pullahtanut ulos ja vioittunut.<p>Pojat saivat kuitenkin yolla laitettua sen kuntoon ja aamulla matka <br>voisi jatkua.<p><br>24.7.09<p><br>Herasimme, vuoret kylpivat aamuaringossa ja joki virtasi verkalleen <br>laaksossa. Pojat olivat<p>saaneet sisun kuntoon ja aamupalan jalkeen free lastasi paripyorat auton <br>lavalle ja lahdimme<p>jatkamaan matkaa. Puolen tunnin ajon jalkeen saavuimme jalleen <br>rautatieasemalle, siella oli muutama heppu toissa, kyla oli autioitunut <br>lahes kokonaan ja namakin heput lahinna kuluttivat aikaa. Saimme heilta <br>opastuksen reitin jatkosta ja tiedon etta olisi enaa vain noin kilometri <br>huonoa ja sitten alkaisi jonkinmoinen parempi polku. Ajoimme joen yli ja <br>alomme tarpoa pehmeikkoa lapi,<p>Free tuntui jaavan koko ajan kiinni johtuen siita etta etupaa autosta ei <br>kantanut enaa niin hyvin,<p>onnekisi huonoa ei olisi enaa pitkaan. Saavuimmekin hetken kuluttua <br>paremman nakoiselle polulle ja matka jatkui mukavaa vauhtia eteen pain. <br>Harpiin pastyamme on enaa jaljella asfalttitieta 30 kilometria <br>Salekhardiin. Polku mutkitteli vuorten valissa laaksossa seuraten <br>rautatieta, paikka paikoin oli viela lunta ja ajelimme puron pohjia <br>myoten. Matka eteni verkkaisesti ja huonoja paikkoja ei enaa olut <br>juurikaan, ainoastaan epatasaista. Ylitimme jokia ja jaimmekin uimaan<p>yhden ylityksen jalkeen paikkaan missa naimme ensimmaiset kalstajat ja <br>kaupunkilaiset jotka olivat tulleet jooelle retkelle. Matkaa Harpiin oli <br>enaa noin 15 kilometria. Paistoimme makkarat ja kuivattelimme volvoa <br>sisalta olihan ylitys koko matkan syvin, vetta oli noin runsas metri.<p>Jatkoimme pomputtelua ja vastaankin alkoi tulla autoja ja telakoneita. <br>Saavuimme Harpii kello 18 aikaan. Olimme ylittaneet Ural vuoret. Pojat <br>rupesivat het irroittamaan paripyoria ja me menimme kaymaan kaupungilla. <br>Harppi on vankileiri kaupunki ja maisemaa hallitsi isot aitaukset ja <br>synkan nakoiset rakennukset. Loysimme kaupan mutta paikassa ei ollut <br>minkaanlaista ravitsemusliiketta.<p>Ostimme hiukan ruokaa ja lahdimme takaisin poikia auttamaan. Renkaat <br>laitettiin kiinni ja paatimme lahtea kohti Salekhardia. Ilta oli <br>kuitenkin niin pitkalla etta 10 kilometrin paassa<p>jaimme joen rantaan leiriin. Soimme ja Harri teki nuotion istuimme ja <br>olimme todella iloisia olimehan saavuttanut taas uuden paamaaran ja <br>olisimme huomenna Salekhaardissa!!!!samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-79657365714772074342009-07-24T07:13:00.000+03:002009-07-24T07:32:55.705+03:00Paivitysta retkipaivakirjaan20.7.09<p><br>Herasimme puolipilviseen aamuun edessa oli taas uusi paiva ja uudet <br>reitit. Aamu alkoi hyvin<p>erinomaisella polulla muutti sitte pehmeikoksi, kiertelimme pahimpia <br>paikkoja mutta saimme<p>pelit etenemaan , ongelmanahan on se etta pikilla mehmeikko alueilla on <br>se vaaa etta kaikki kolme ajoneuvvoa on kiinni yhta aikaa, taman <br>valtaakseemme etenimme yksi auto kerralaan jonkin matkaa<p>kantavalle alueelle ja sitten seuraava auto siihen ensimainen jatkaa ja <br>sitten vasta kolmas lahtee liikkeelle jne.Maasto toisti edellispaivan <br>kuviota ja etenimme verkaisesti eteen pain. Laskeuduimme hiukan alemmas <br>vuorilta ja alkoi iso vaivaiskoivu vyohyke sen lapi johti telakoneen ura <br>jota seurasimme. Puusto oli niin suurta etta siita lapi ajaminen olisi <br>ollut mahdotonta. Pelit ovat toimineet kohtuullisen hyvvin, mitanyt <br>volvoa on jouduttu parsimaan kasaan silloin talloin mutta<p>sisu ja moggi ovat olleet paapiirteittan kunnossa.Pysahdymme pienen <br>vuoristo jarven kupeeseen iltapaiva kahville ja paatimme kayda uimassa <br>ja peseytymassa. Vesi oli hiukan koleaa ja makaraiset antoivat oman <br>mausteensa peseytymiselle joka suoritettiinkin aika nopeasti.<p>Naimme jalleen paimentolais kylan ja sielta tuli reitin varrelle kolme <br>hanti poikaa. Jututimme heita hiukan ja anoimme makeisia. Pikku Harri <br>lahjoitti heille kalavehkeet. Jututimme heita tovin ja<p>ja jatkoimme matkaa. Alkoi jalleen pitka suo etenimme hitaasti mutta <br>varmasti. Aurinko alkoi paistaa saasket herasivat ja taalla alempana <br>pehmeikolla lampimassa niita riitti.<p>Olemme siirtyneet uudelle aikavyohykkeelle eli kellot kasi tuntia enemman.<p>Loysimme mukavan leiripaikan vuoren kupeelta, paikka oli joen vieressa <br>ja paikalla oli viela lunta.<p>Ajoimme autot lumelle ja aloimme valmistaa ruokaa, ruokaa piti tehda <br>auton sisalla koska muuhaa oli niin paljon etta ruuan valmistaminen <br>pihalla oli mahdotonta.<p>Soimme peuran sisa ja ulkofiletta ja paistettu perunoita. Menimme <br>syomaan Harrin ja Keikun<p>yksioon. Spekuloitiin viela sita etta takaisin ei voitu enaa palata <br>koska polttoaine ei riittaisi enaa<p>paluuseen eli meidan on pakko jatkaa eteenpain tuli mita tuli. Katsoimme <br>viela harrin kanssa<p>elokuva ja menimme nukkummaan.<p><br>21.07.09<p>Herasimme tuuliseen aamuun, hyttysia ja makaraisia ei onneksi olut <br>yhtaan. Soimme kevyen aamiaisen ja lahdimme eteen pain. Matka jatkui <br>samala tavalla kun aikaisemminkin. Maasto vaihteli<p>ja maet jyrkkenivat. Ajoimme verkkaisesti ettenpain. Volvoa hinattiin <br>muutamaan otteeseen mutta muuteen matka eteni soita kierrellessa ja <br>jokia ylitettaessa. Olemme tosi onnekkaita saiden suhteen koska vetta ei <br>juuikaan ole satanut ja maastot ja joet ovat kohtalaisen kuivia.noin <br>puolilta paivaan tormaamme geologien leiriin jossa oli toissa useita <br>geologeja ja piha oli useita telakoneita ja muuta poraus tarvikeita.. <br>Pihalta lahti hiekkatie ja ajattelimme etta seuraavaan kaupunkiin Elektsiin<p>olsi jo helppo vayla. Thoomas jututti paikan johtajaa joka kertoi etta <br>tie on vaan muutaman kilometrin mittainne ja se loppuu jyrkanteeseen. <br>Joskus oli alettu rakentaa tieta kaivosta varten mutta neuvostoliiton <br>"lakkaamisen " jalkeen tien rakentaminen loppui. Paikan johtaja tarvitsi <br>kyydin Elektsiin tilaamaan varaosia. Otimme hepun kyytiin ja lahdimme <br>ajamaan eteenpain.<p>Hiekkatieta jatkui tosiaan pari kilometria jonka jalkeen kaannyimme <br>telakoneuralle<p>matka jatkui eteenpain, kyydissa oleva heppu oli varma siita etta emme <br>tulisi paasemaan kylaan.<p>Ajelimme eteenpain tie muuttui vahitellen matkan edetessa paremmaksi <br>kuivaksi savitieksi.<p>Aina valilla tuli pahempi kohta eli vetinen savi/suo ura mataka taittui <br>todella nopeati. Lahdimme<p>kello 13 aikoihin ajamaan geologienasemalta ja siella kerrottiin etta <br>matkaan menisi telakoneella<p>3-4tuntia. Ajelimme eteenpain ja ura kohdat hiukan hidastivat menoa <br>muuten ajo sujui muuten<p>mukavasti. Saavuimme Elektsiin kelloyhdeksan maissa. Olimme todella <br>tyytyvaisia saavutimme<p>taas yhden tavotteistamme ja saamme polttoainetta ja elintarpeita. Heppu <br>joka oli kyydissa jarjesti<p>meille polttoainetta 12 ruplaa litraasamihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-61992676969693270562009-07-21T19:37:00.000+03:002009-07-21T19:49:34.408+03:00aas tannilta tekstia19.7.09<p>Heraamme aamulla pilviseen paivaan. Soimme aamupalan lahdimme <br>jolkottelemaan eteen pain.<p>Tie on todella hidasta ajaa ja jodumme kiertelemaan kaikkein pehmeimmat <br>paikat kivikkojen kautta ja se hidastaa matkan tekoa tuntuvasti. Ajamme <br>edella volvolla ja tutkimme reittia , jaamme siina puuhassa <br>luonnollisesti kiinni muutamaan otteeseen(kuljettajan taitamattomuutta) <br>Moggi ja Sisu sensijaan etenevat mukavasti. Harria tosin vinssatiin <br>muutamaan otteeseen ihan varmuuden vuoksi.<p>Paripyorian kanssa pehmeikkoon vajoamista tulee valttaa viimeiseen asti, <br>silla muuten voi edessa olla aika talkoot. Etenemme verkkaisesti ja <br>aurinkokin alkoi paistaa. Maisemat ovat hienot<p>ajelemmme kukkulalta toiselle vuorien valissa, paikka paikoin on lunta. <br>Aina kukkulan jalkeen<p>laskettelemme makea alas ja laaksossa on yleesa joen ylitys onneksemme <br>lumet ovat jokseenkin sulaneet eika vuorilla ole viela satanut pitkia <br>ajanjaksoja joten jokien pinnat ovat alhaalla.<p>Se helpottaa etenemista omalta osaltaan. Maasto jota ajamme muuttui <br>tasaisemmaksi ja pystyimme jopa kayttamaan kakkosta ajellessamme ja <br>etenimmekin ihan mukaavaa vauhtia noin 5km/h.<p>Saa muuttui pikkuhiljaa pilvisemmaksi ja alkoi sataa tihuttaa. Tahti oli <br>sama makea ylos ja makea alas. Saavuimme lahelle ita-euroopan ja aasian <br>rajaa eli reittimme kulki rajan vieresta<p>Pysaytimme autot ja menimme rajan toiselle puolelle kavellen , mukaan <br>otimme pullon votkulia<p>ja tolkin sprttia(kilohailia) Free otti mukaan pullon sisu viinaa joka <br>oli ostettu ihan tata tarkoitusta varten, pullo on jemmattu kivien alle <br>seuraavaa retkikuntaa varten. Harri ja Keikku ikuistivat itsensa Rover <br>kerhon lipun kanssa ja sitten joimme pikku pullon votkaa yhden <br>tavoitteen saavuttamisen johdosta. Tuuli oli kukkulan paalla kylmaa ja <br>kovaa ja ryntasimmekin teen keittoon.<p>Volvosta kiristeltiin samalla hiukan vaihdelaatikon ja moottorin muttereita.<p>Jatkoimme eteen pain jalleen makea alas, maasto vaihteli marasta <br>suontyypisesta kivikkoon.Matkanopeus saattoi nousta hetkittain jopa <br>12km/h mutta paasaantoisesti nopeus pysytteli siella 5km/h vauhdissa. <br>Volvoa vinssailtiin muutamaan otteeseen mutta moggi ja sisu etenit <br>paripyorien turvin ehdottoman hienosti, meilla eiolisi ollut <br>minkaanlaisia mahdolisuuksia<p>edeta nainkin pitkalle ilman niita. Majoutuimme joen rantaan hiuka <br>aikaisemmin eli jo seitseman<p>aikoihin. Siina ruuan liton keskelle ilmestyi puskista mies henkilo ja <br>selvisi etta han oli perheineen pamentamassa poroja ja jonkun matkan <br>paassa naimmekin muutaman kodan harjan. Heppu oli<p>meidan seurana illan ja thoomas jututti pitkaan paimentolaista <br>Tarjosimme hanelle aterian ja hiukan votkulia seka karhu olutta, anoimme <br>hanelle myos makeisia lapsile vietavaksi, olihan heilla koko perhe <br>vuorilla. Mies oli nenetsi heimoon kuuluva ja he olivat vuorilla koko <br>kesan paimentamassa<p>Ilta alkoi lahestya Nenetsi lahti tarpomaan kohti kotaansa ja menimme <br>nukkumaan.<p><br>20.7.09<p><br>Herasimme puolipilviseen aamuun edessa oli taas uusi paiva ja uudet <br>reitit. Aamu alkoi hyvin<p>erinomaisella polulla muutti sitte pehmeikoksi, kiertelimme pahimpia <br>paikkoja mutta saimme<p>pelit etenemaan , ongelmanahan on se etta pikilla mehmeikko alueilla on <br>se vaaa etta kaikki kolme ajoneuvvoa on kiinni yhta aikaa, taman <br>valtaakseemme etenimme yksi auto kerralaan jonkin matkaa<p>kantavalle alueelle ja sitten seuraava auto siihen ensimainen jatkaa ja <br>sitten vasta kolmas lahtee liikkeelle jne.Maasto toisti edellispaivan <br>kuviota ja etenimme verkaisesti eteen pain. Laskeuduimme hiukan alemmas <br>vuorilta ja alkoi iso vaivaiskoivu vyohyke sen lapi johti telakoneen ura <br>jota seurasimme. Puusto oli niin suurta etta siita lapi ajaminen olisi <br>ollut mahdotonta. Pelit ovat toimineet kohtuullisen hyvvin, mitanyt <br>volvoa on jouduttu parsimaan kasaan silloin talloin mutta<p>sisu ja moggi ovat olleet paapiirteittan kunnossa.Pysahdymme pienen <br>vuoristo jarven kupeeseen iltapaiva kahville ja paatimme kayda uimassa <br>ja peseytymassa. Vesi oli hiukan koleaa ja makaraiset antoivat oman <br>mausteensa peseytymiselle joka suoritettiinkin aika nopeasti.<p>Naimme jalleen paimentolais kylan ja sielta tuli reitin varrelle kolme <br>nentsi poikaa. Jututimme heita hiukan ja anoimme makeisia. Pikku Harri <br>lahjoitti heille kalavehkeet. Jututimme heita tovin ja<p>ja jatkoimme matkaa. Alkoi jalleen pitka suo etenimme hitaasti mutta <br>varmasti. Aurinko alkoi paistaa saasket herasivat ja taalla alempana <br>pehmeikolla lampimassa niita riitti.<p>Olemme siirtyneet uudelle aikavyohykkeelle eli kellot kasi tuntia enemman.samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-42083337056480385052009-07-19T17:59:00.000+03:002009-07-19T18:21:03.874+03:00Tarinaa vuorelta18.7.09<p><br>Aamulla herasimme hiukan myohemmin eli kahdeksan pintaan. Harrilla oli <br>viela pienta puuhaa eli muutama paripyora kiinnittamatta freella oli <br>auto kunnossa ainoastaan pakkaukset tekematta.<p>Me tarkasteltiin oljyt ja hiukan jarjesteltiin kattotelineella olevia <br>tavaroita. Vaihdoimme pakkasnesteidentilalle puhtaat vedet koskameilla <br>on hiukan lampo ongelmia autossa.<p>Free ja Pikku harri pakkaili autoa ja free oli yhta hymya auton vieressa <br>olihan paripyorat jotain mita ei viela oltu kokeiltu. Lahdimme <br>liikkeelle kello 11.00 pintaan jo tuntemaamme reittia ajaen.<p>Innolla odotamme miten paripyorat toimivat tosipaikassa. Ei aikkaan kun <br>ensimmainen<p>pehmeikko tuli vastaan, muistelimme edellista reissua jolloin <br>vinssasimme tassa paikassa enemman kun pari kertaa. Olosuhteet olivat <br>melko samat ja paripyorat osottautuivat oikein hyvin toivimaksi.<p>Emmekayttaneet vinssi kertaakaan. Matka taittui mukavasti keskinopeuden <br>ollessa noin 5km/h.<p>Tie vaihteli mutaisesta urasta pehmeikkoon kakkosta isompaa vaihdetta ei <br>tarvinut juurikaan kayttaa. Taivas oli pilvinen ja valilla satoi hiukan <br>vetta , muuhaa eli hyttysia on todella mukavasti liikkeella onneksi <br>tuulen puuskat karkoitavat ne aikaajoiksi. Paiva sujui mukavasti ohitimme<p>edellisen reissun kaantopaikan ja suuntasimme keulan kohti uusia uria.<p>Ajelimme kello 21.00 asti ja leiriydymme joen vartee puita ei ollut <br>joten nuotio sai jaada tosin tuuli oli yltynyt ja vettakin tihutti joten <br>valmistimme hirven palapaistia ja pastaa volvossa sisalle.<p>Harri oli kohteliaasti kutsunut meidat heidan majoitus tiloihin syomaan <br>ja otimmekin kiitollisena kutsun vastaan. Siina soimme ja joimme jaleen <br>yhdet keskioluet ja spekuloimme paatimme ajaa lahimpaa kylaa kohti koska <br>polttoaine varamme olivat rajalliset.matkaa sinne kertyy noin 150 <br>kilometria tietonta taivalta vuoristossa.<p>menimme nukkumaan.Paivan saldo oli noin 40 kilometria. Edelleen taytyy <br>mainita paripyorien erinomaisuus ilman niita ei tanne ole mitaan asiaa <br>tamankokoisilla vehkeilla.<p><br>19.7.09<p>Heraamme aamulla pilviseen paivaan. Soimme aamupalan lahdimme <br>jolkottelemaan eteen pain.<p>Tie on todella hidasta ajaa ja jodumme kiertelemaan kaikkein pehmeimmat <br>paikat kivikkojen kautta ja se hidastaa matkan tekoa tuntuvasti. Ajamme <br>edella volvolla ja tutkimme reittia , jaamme siina puuhassa <br>luonnollisesti kiinni muutamaan otteeseen(kuljettajan taitamattomuutta) <br>Moggi ja Sisu sensijaan etenevat mukavasti. Harria tosin vinssatiin <br>muutamaan otteeseen ihan varmuuden vuoksi.<p>Paripyorian kanssa pehmeikkoon vajoamista tulee valttaa viimeiseen asti, <br>silla muuten voi edessa olla aika talkoot. Etenemme verkkaisesti ja <br>aurinkokin alkoi paistaa. Maisemat ovat hienot<p>ajelemmme kukkulalta toiselle vuorien valissa, paikka paikoin on lunta. <br>Aina kukkulan jalkeen<p>laskettelemme makea alas ja laaksossa on yleesa joen ylitys onneksemme <br>lumet ovat jokseenkin sulaneet eika vuorilla ole viela satanut pitkia <br>ajanjaksoja joten jokien pinnat ovat alhaalla.<p>Se helpottaa etenemista omalta osaltaan. Maasto jota ajamme muuttui <br>tasaisemmaksi ja pystyimme jopa kayttamaan kakkosta ajellessamme ja <br>etenimmekin ihan mukaavaa vauhtia noin 5km/h.samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-16181942597394133772009-07-17T23:26:00.000+03:002009-07-17T23:38:27.275+03:00Turinoita vuorelta17.7.09<p><br>Herasimme aurinkoiseen aamuun ja normaalien aamutoimien jalkeen lahdimme <br>kohti<p>Ural vuoria. Matka oli aluksi helpohkoa hiekkatieta, saavuimme vanhalle <br>kaivosalueelle<p>jossa oli edelleenkin toissa muutamia geologeja jotka etsivat vuorilta <br>kultaesiintymia.<p>Vaihdoimme muutaman sanan heidan kanssa ja jatkoimme matkaa. Heti paastyamme<p>alas rinteelta alkoi suo tai paremminkin jonkilainen kosteikko. Olimme <br>tietysti siina<p>ensimmaisena volvolla kiinni ja eikun vinsaamaan. Etsimme paremman <br>reitin ja paasimme<p>kosteikon ohi. Saavuimme hetkenkuluttua jyrkan savimaen alkuun . Vuonna 06<p>oli virolaisilta mennyt paiva sen ylos kiipeamiseen nyt meilla meni <br>siihen puoli tuntia,<p>tama johtui siita etta rinne oli melko kuiva ja kiipeaminen ylos <br>kallisteluista ja pienesta<p>liukkaudesta huolimatta sujui jokseenkin ongelmitta. Maen paale <br>saavuttuamme etenimme<p>rauhassa helpohko tieta eteen pain matkan varrella oli muutamia <br>kosteampia paikkoja<p>mutta selvisimme niista muutamalla vinssauksella ja kiertelemalla <br>pahimmat paikat.<p>Saa oli mita mahtavin, aurinko paistoi ja taivaalla ei juurikaan pilvia <br>ollut. Saaskia ja makaraisia<p>seka paarmoja sen sijaan oli sitakin enemman. Tormasimme matkalla myos <br>muutamaan pamentolaiseen jotkapitivat leria joen rannalla, heilla oli <br>siella muutama hevonen seka kolme koiraa<p>ja he paimensivat noin 2000 poron tokkaa. Kavereista yhdella oli <br>syntymapaiva ja annomme hanelle pullon votkaa. Kylla oli suu maireena <br>kavereilla. Jatkoimmematkaa ja kahden maissa soimme<p>kukkulan laella pienen valipalan. Matkalla kukkulalta alas tormasimme <br>jalleen kosteikkoon jonka onnistuime jalleen kiertamaan, moggia <br>hinailtiin muutaman kerran mutta siina kaikki.<p>Rinteen alapuollella oli joki jonka ylitimme lahdimme nousemaan rinnetta <br>ja kesken nousun<p>rinteen puolivalissa vajosi ensin moggi ja sitten maa petti sisun alta, <br>siina oli samlla kerralla<p>kasi painavinta autoa kiinni. Puita ei ollut mailla halmeilla ja <br>asetimme volvon ankkuriksi.<p>Volvon paino ei riittanyt alkuunsa ja olimme jonkin aikaa hiukan <br>ihmeissamme mitas nyt<p>tehdaan. Kello oli jo seitseman ja olimme tapelleet autoja irti jo <br>muutaman tunnin.<p>Sisu oli niin syvassa etta takarengasta ei nakynyt ja moggi oli yhta <br>hyvin kiinni.<p>Yhdeksean aikoihin saimme kikkailtua mogin irti ja sen jalkeen sisun <br>irrottaminen olikin lasten leikkia. Pojat rupesivat viela laittamaan <br>paripyoria autoihinsa ja sami teki ruuan hirvenlihasta<p>jauhelihakastikeen seka perunamuusia.Tuuli yltyi kovaksi ja makaraiset <br>ynna muut otokat kaikkosivat, sinansa hyva koska remontin tekeminen ei <br>ole herkkua ottiasten poristessa ymparilla.<p>Kello on nyt puoliyo ja remontti jatkuu edeleen .samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-27171710638218789982009-07-16T21:42:00.000+03:002009-07-16T21:58:55.122+03:00Nyt kuluvaa paivaaJuna eteni verkaisesti, matkaa oli edessa noin 180 kilometria. Joimme <br>teet junan katolla ja soimme piiraat jotka olimme ostaneet juna <br>asemalta.Saavuimme vihdoin Intaan Kello oli 17.30. Juna<p>pysahtyi ratapihalle ja sitten alkoi odotus kello on nyt kahdeksan <br>illalla ja seisomme edelleen.<p>Odottelimme vaununpaalla mutta turhaan, menimme nukkumaan 23.00 maissa.<p><br>16,07.09<p>Herasimme aamulla edeleen samassa paikassa emme ole liikkuneet mihinkaan <br>lupauksista huolimatta soimme aamupalan ja totesimme etta saman letkan <br>venalaiset autot olivat kadonneet.<p>Niinpa niin torkuime ja lahdimme tutkimaan ratapihaa, kavimme kahvilassa <br>asemalla ja<p>kavelimme lisaa thoomas tapasi muutaman heoun joilla oli tietoa <br>mahdollisesta reitista uralille.<p>Thoomas kavi kysymassa ohjaus keskuksesta etta miksi meita ei oltu viela <br>paastetty eteenpain purkupaikalla kello oli talloin noin 13.00, <br>liikenteen ohjaaja ihmetteli etta onko siella autoja ja ihmisia viela <br>eli meita ei oltu huomioitu lainkaan. Taman jalkeen alkoitapahtua, <br>veturi alkoi liikutta meita valittomasti ja puolentunnin paasta olimme <br>autojen purku paikalla. Purimme itse automme<p>nopeuttaaksemme purkua. Thoomas oli loytanyt paikallisen <br>dieselpolttoaineen myyjan joka myi<p>ainetta 15 ruplaa litra(normaali hinta 22 ruplaa) ajoimme kaverin <br>takapihalle ja tankkasimme<p>autot noin 700 litraa yhteensa hinta 10500 ruplaa eli noin 200 euroa. <br>Kavimme viela lahikaupassa<p>ostamassa elintarpeita ja sitten alkoi matka kohti vuoria. Tie oli <br>kohtalainen ja ja puusto alkoi loppua parintuntia ajettuamme alkoi myos <br>sataa vetta. Taivas oli mustana ja muutama salamakin valkkyi. Ajelimme <br>verkkaisesti ja saavuimme joen rantaan jonne jaimmekin leiriin.<p>Paiva oli sujunut alkuhankaluuksista huolimatta hyvin olemme edella <br>aikataulua noin vuorokauden.<p>Valmistimme tanaan kanansiipia ja koipipaloja seka riisia ja vihannes <br>kinkkukastiketta joimme<p>myos tolkit olutta ruuan yhteydessa.Harri ja keikku pesivat taas astiat <br>ja mina samin kanssa siivosimme loput tavarat takaisin autoon. Harri <br>pesi myos hiukan pyykkia ja ihailimme hanen<p>taitavaa tyoskentylya. Leiripaikka oli mita mahtavin olimme leirissa <br>nimitain keskella jokea pienella saarekkeella. Matkan helpoin vaihe <br>alkaa olla takana pain ja jo huomenna<p>paasemme tositoimiin. Kello on 23.00 ja menemme nukkumaan.samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-76118127403589677802009-07-15T17:03:00.000+03:002009-07-15T17:14:13.399+03:00Jalleen on ollut moninainen paiva15.7.09<p><br>Herasimmeaamulla veturin meteliin, ja kas olimme edelleenkin samalla <br>asemalla eli<p>se siita aikataulusta. Soimme Samin kanssa aamiasen ja oloimme <br>kuluttamaan aikaa,<p>kahdeksan jalkeen tuli joku nainen kertoman etta veturi tulee kohta ja <br>etta paasisimme matkaan.<p>Saapa nahda mika on heidan kohta........Kello yhdeksalta alkoi tapahtua <br>veturi haki meidat<p>ratapihalle ja sielta sitten alkoi siirtely joka kesti kaiken kaikkiaan <br>tunin keskella ratapihaa<p>muiden tavaravaunujen valissa naimme vihdoin muut, he olivat viereisella <br>raiteella.<p>Kello 11 aikoihin oli siirtely johtanut siihen etta olimme vihdoin <br>samassa junassa muiden<p>kanssa. Thoomas kavi kyselemassa veturin kuljettajalta etta milloin juna <br>lahtisi, saimme vastaukseksi etta ennen 13.40 ei mitaan tapahtuisi. <br>Paatimme lahtea kavilaan syomaan hiukan<p>ja Harri, Free ja pikku Harri lahtivat viela kaymaan <br>autovaraosaliikkeessa ostamassa oljya,<p>mina ja Thoomas seka Keikku lahdimme etsimaan kirjakauppaa josko <br>olisimme loytaneet jotain<p>uusia kartoja. Palasimme asemalle kello 13.00 aikoihin ja kommimme <br>autoihin odottamaan<p>josko juna lahtisi liikkeelle. Junassa oli myos kuutisen kappaletta <br>henkiloautoja koytettyna<p>samanlaisille vaunuille ja siella niinikaan oli kuski paikalla. <br>Venajalla on ihan normaalia etta syrjaseuduille kuljetetaan autoja ja <br>ihmisia tallatavalla, teita kun ei vaan yksinkertaisesti ole.<p>Odotus palkitiin juna nytkahti liikkeelle melkolailla tasan kello 13.40 <br>paasimme vihdoin matkaan.<p>Istuskelimme auton katolla ja ihailimme maisemia, saa oli pilvinen mutta <br>poutainen ja kuuma.<p>Juna eteni verkaisesti, matkaa oli edessa noin 180 kilometria. Joimme <br>teet junan katolla ja soimme piiraat jotka olimme ostaneet juna asemalta.samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-33556051949405394592009-07-15T07:36:00.001+03:002009-07-15T07:36:55.728+03:00<table cellspacing=0 cellpadding=0 width=502 border=0> <tbody> </tbody> </table> 13.7.09<br>Herasimme kauniiseen aamuun, soimme puurot ja lahdimme matkaan, petsooraan ei olisi enaa kun 80 kilometria ja reitti oli selva. Ajoimme hissukseen ja kello 12 saavuimme Petsooraan menevan <br>lautan lahtopaikalle. Joen yli ei ollut kaupunkiin muuta reittia kun tama lautta. Rannassa oli jo <br>jonoa ja asetuimme jonon jatkoksi.Selvisimme lautalle ja 500 ruplalla/auto paasimme Petssooran<br>kaupunkiin. Ajelimme rauhakseen rautatieasemalle jonka kupeessa oli hotelli. Saimme sielta<br>varattu saunan pariksi tunniksi. Soimme ensin hiukan ja kello 15.00 alkoisauna vuoromme.<br>Sauna oli Harvian valmistama valmis sauna johon mahtui kolme heppua kerralaan.<br>Loylyt olivat kuitenkin hyvat ja saimme puhdistettu runsaan viikon polyt pois.<br>Tilanne on nyt sellainen etta seuraava etappimme ennen vuoria olisi Inta. Sinne autolla<br>paaseminen on lahes mahdotonta. Viime kerralla 2005 ojoimme lannen kautta ja etenimme<br>loppumatkan lautalla, matkaan meni runsas viikko. Taalla on ollut niin kuivaa etta lautalla matkaaminen veden vahdyyn vuoksi on mahdotonta. Thoomas & kumpanit olivat yritaneet<br>edeta junaradan vierta mutta kahdenviikon taistelun jalkeen olivat hekin palanneet petsooraan<br>ja laittaneet autot junaan. Mekin paatimme seurata heidan jalkiaan ja laittaa autot junaan<br>ihan pelkastaan jo ajan saastamiseksi.Toomas ja mina meninme selvitamaan mahdollisuuksia paasta junalla. Muutaman toimiston jalkeen meille selvisi etta homma onnistuisi mutta vasta huomenna saisimme tehtya paperityot ja matkaan paasisimme ehka seuraavana yona. Saimme automme<br>tavaraaseman vartioidulle sisapihalle ja kavimmekin nukumaan ajoissa. Saa oli suosinut meita<br>ulkona oli noin 30 astetta lamminta taivas oli pilveton. Jaimme hyvilla mielin odottamaan<br>seuraavaa paivaa.<br><br>14.7.09<br><br>Herasimme jalleen aurinkoiseen paivaan aamiaisen jalkeen aloimme tekemaan autoihin pienta huoltoa ja korjauksia, aamu sujouikin verkkaisesti puuhatessa. Thoomas ja Sami lahtivat<br>tekemaan papereita jotta saisimme liput ja lata! usluvat. Asemalle tuli tyhja vaunu jo meita varten.<br>Selvisi kuitenkin etta Harrin ja Freen autot lastattaisiin muualla ja he lahtivatkin hetkenpaasta<br>toiselle lastaus paikalle. Kavimme silla valin Keikun ja Pikku Harrin kanssa ostamassa <br>elintarpeita ja syomassa. Lastasimme volvon ja asemahenkilokunta alkoi kiinnittaa peliamme.<br>Kiinnittamisessa menikin sitten loppupaiva. Me kulutimme aikaa torkkumalla. Asema alkoi<br>hiljeta, jaimme autoon odottamann mahdollista lahtoa olihan meille luvattu etta paasisimme matkaan yolla. Pojat olivat toisella lastauspaikalla samassa jamassa, kaikki oli heillakin <br>valmista. Paiva oli jalleen ollut lammin jopa lampimampi kun eilinen paiva.<br><br>15.7.09<br><br>Herasimmeaamulla veturin meteliin, ja kas olimme edelleenkin samalla asemalla eli <br>se siita aikataulusta. Soimme Samin kanssa aamiasen ja oloimme kuluttamaan aikaa,<br>kahdeksan jalkeen tuli joku nainen kertoman etta veturi tulee kohta ja etta paasisimme matkaan.<br>Saapa nahd a mika on heidan kohta........<br><br> samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-74671573898204085952009-07-13T12:14:00.000+03:002009-07-13T15:00:27.812+03:00taas muutma paiva lisaa12.07.2009<p><br>Herasimme kauniiseen autingon paisteeseen rekat hurauttelivat <br>leiripaikkamme ohi<p>ja itikat seka paarmat olivat asemissa ja odottivat myos aamupalaa.<p>Niista ajomatkoista sen verran etta toissapaivana olimme ajaneet runsaat <br>13 tuntia<p>ja kilometreja kertyi hiukan yli 500.<p>Soimme aamiaisen puuroa ja voikkareta ja teeta. Pieni tarkistus autolle <br>ja matkaan<p>kello oli 20 yli 8. tie oli aluksi ihan kohtuullista muta muuttui <br>nopeasti huonoksi..<p>Tie oli kuoppainen ja siksi erittain hidas. Suorat jatkuivat 20 <br>kilometria pitkia parhaimillaan<p>pieni mutka ja taas suora. Reitti mita ajammo on siis eri reitti joka <br>meilla oli 05, tata reittia<p>kayttivat virolaiset,Thomas mukaan lukien, vuonna 06. Edellisella <br>kkerrallahan menimme hiukan pohjoisempaa ja etenimme loppu matkan <br>lautalla, tama reitti sensijaan on ajettavissa<p>kokomatkan ja vielapa ihan kohtuullisia teita pitkin.<p>Saavuimme pitkallisen rynkityksen jalkeen kylaan jossa kavimme kaupan <br>tadeilta kysymassa reittia<p>petsooraan. Thomas ei oikein muistanut tarkaan mita kautta he olivat <br>ajaneet viime kerralla.<p>Saimme muutamia neuvoja ja lahdimme jalleen paahtamaan kohti seuraavaa kylaa<p>jonne matkaa oli noin 40km. Kylassa kysyimme jalleen reittia ja <br>saimmekin yllatykseksemme<p>tietaa etta sielta ei reittia olisikaan Petsooraan silla seuraavan ison <br>joen yli ei ollut siltaa.<p>Noh ei muutakun takaisin edelliseen kylaan, kylla harmitti meita ajaa <br>sama rynkytys takaisin<p>turkanen sentaan!!! Savuimme kylaan ja thomas selvitti hiukan uusia <br>ajoohjeita ja selvitti<p>missa paikallinen kahvila oli, paatimme menna syomaan. Ravintola oli <br>viihtyisa ja siisti<p>pienehko paikka jonne mahtui noi nelisenkymmenta ihmista. Ravintola <br>ilmeisesti toimi<p>myos paikkallisena illanviettopaikana olihan katossa disco pallo ja LCD <br>televiissiossa<p>pauhasi paikallinen musiikki teevee. Soimme alkupaloiksi sipuli keittoa <br>ja paa ruuaksi peruna-<p>muusia ja jonkin sortin jauhelihapihvin, teet ja kahvit paalle ja sitten <br>menoksi.<p>Harri oli kaynyt alkumatkasta shoppailemassa verhot heidan yksioonsa ja <br>nyt loytyi<p>paikkallisesta sekatavara puodista vaatekoukut joden vari sopi yhteen <br>verhojen varin kanssa.<p>Kylla harri oli tyytyvainen ja onhan se mukavaa etta mies loytaa <br>naisellisen puolensa.<p>Me jatkoimme matkaa uutta reittia joka osoittautui oikeaksi eli samaksi <br>mita thomas<p>oli aikaisemmin mennyt. Tie oli kapeahko hiekkatie, santa oli tosin <br>akseli mallia eli<p>upottavaa ja hieno jakeista. Tama hidasti matkaa entisestaan. <br>Keskinopeutemme tippui<p>11km/h. Ajoimme ja ajoimme lampotila nousi ulkon lahes 30 asteeseen ja <br>taivas oli<p>pilveton. Autoss sisalla oli varmasti lahemmas 40 astetta ja vaikka <br>ikkunaa piti auki ei se tuntunut<p>juurikaan auttavan.Seuraava jannityksen aihe olisi iso joki jonka yli <br>pitaisi olla silta, saavuimme<p>joella suunnitelmien mukaan ja kas kummaa! Silta oli lahonnut jaljettomiin.<p>Thomas kylla muisteli etta he eivat olleet menneet yli joesta <br>tallakohtaa joten lahdin<p>thomaksen kanssa yhdessa lahimpaan kylaan joka oli noin 10 kilometria <br>alavirtaan.<p>Pojat jaivat hiekkarannalle peseytymaan ja ottamaan aurinkoa, <br>jalkeenpain kuulin etta<p>ei tullut rusketusraitoja.Me saavuimme Thomaksen kanssa puolen tunnin <br>ajon jalkeen kylaan jossa<p>pysahdyimme ensimmaisen talon eteen. Talosta tuli vanhempi mieshenkilo <br>joka kertoi onneksemme<p>etta reitti on olemassa petsooraan tatakautta. Papparainen lupasi tulla <br>nayttamann ensimmaiset kaannokset ja samalla saisi kyydin laheiselle <br>pikku joelle jolle han oli menossa kalastamaan.<p>Kaikki autoon ja menoksi ajoimme jonkin matkaa ja kas siella oli silta <br>joen yli, jatkoimme viela<p>etteen pain koska han halusi naytaa oikean reitin metsassa kun kulki <br>useita reitteja.<p>Ajoimme metsan siimeksessa. Maasto oli kuivaa kangasmetsaa ja hiekkaa <br>riitti.<p>Ylitimme muutaman pienen joen ja saavuimme tunnin ajon jalkeen isomal <br>joelle jonka<p>lapi paasi ajamalla oikein hyvin. Tassa kohtaa paatimme palata hakemaan <br>poikia olivathan he<p>odotaneetmeita jo lahes pari tuntia. Jatimme oppaamme joelle ja lahdimme <br>rytytamaan takaisin<p>Minkaalaiset yhteydenpito valineet eivat toimineet siella kylalla joten <br>meidan oli ajettava<p>La puhelimen kantomatykan paahan. Ajoimme takaisin ja pojat olivatkin jo <br>hiukan huolissaan<p>meista mutta kaikki oli kunnossa ja lahdimme ajamaan kohti petsooraa.<p>Ajeliimme metsan siimeksessa hissukseen ja ylitimme ajamalla muttamn <br>piennen joen<p>kello lahenteli kahdeksa ja paatimme jaada edessa olvan joen varteen yoksi.<p>Free teki kynsitulet ja Harri korjasi sen nuotioksi Sami valmisteli <br>ruokaa ja saisimme tanaan<p>tonnikalarisottoa vihannesten kera ja tietysti palanpainikkeeksi tolkki <br>lamminta olutta.<p>Keikku ruuvvasi naulakot seinaan ja pikku Harri kaivoi esille kalastus <br>setin. Mina kavin joessa<p>peseytymassa kun en paivalla kerennyt.Hytysia ja paarmoja oli aas <br>kiittettavasti liikkeella<p>joten peseytyminen kavi varsin vilkaasti. Nautimme ruuan ja oluen ja <br>istuskelimme viela hetken<p>nuotiolla ja menimme uupuneina nukkumaan.<p><p><br>13.7.09<p>Herasimme kauniiseen aamuun, soimme puurot ja lahdimme matkaan, <br>petsooraan ei olisi enaa kun 80 kilometria ja reitti oli selva. Ajoimme <br>hissukseen ja kello 12 saavuimme Petsooraan menevan<p>lautan lahtopaikalle. Joen yli ei ollut kaupunkiin muuta reittia kun <br>tama lautta. Rannassa oli jo<p>jonoa ja asetuimme jonon jatkoksi.samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-52799466757142619522009-07-11T22:34:00.000+03:002009-07-11T22:43:15.497+03:00Pari paivaa lisaa10.7.2009<p><br>Herasimme auringonpaisteeseen 7 aikoihin. Uni oli taas maistunut kaikille.<p>Aamupala ja hiukan auton siivomista, harri katsoi moottorioljyt ja ei <br>muutakun<p>baanalle. Tie alkoi hiekkatiena ja ajattelimme etta pollyssa koko paiva <br>mutta onneksemme<p>viiden kilometrin ajon jalkeen alkoi asfalttitie ja vielapa <br>hyvakuntoinen sellainen.<p>Ylitimme Komin tasavallan rajan noin kello kahdeksanmaissa.<p>Rupeaa pikkuhiljaa uuvuttamaan ajaminen eilen ajoimme 450 km, ajoaikaa<p>kulu tahan 11tuntia 45 minuuttia keskinopeuden ollessa 55km/h.<p>Tanaankin olisi tarkoitus korotella samanlainen maara tosin asia riippuu <br>paljon<p>siita minkalaisella keskinopeudella pystymme ajamaan.<p>Matka taittui mukavasti saa oli puolipilvista ja mukavan viileaa, <br>ajelemmin rauhakseen ja<p>pilvia alkoi kertya taivaalle. Emme loytaneet sopivan matkan paasta <br>ravintolaa<p>ja paatimme pysahtya syomaan tien varteen omia evaita. Harin moggi <br>tuntui pelaavan<p>taas eli aikaisempaa ongelmaa oljyn paineen suhteen ei enaa ollut. <br>Freella ei ihmeempia<p>ongelmia tosin varatankki oli alkanut hiukan vuotaa ja takavalot <br>tuntuivat kuumenevan<p>oudosti mutta muuten SISU tuntuu pelaavan. Meilla volvossa on hiukan <br>oljyvuotoa<p>ensimaisen akselin perassa ja vacum systeemi reistailee muuten homma <br>tunttuu toimivan.<p>Aika kului taas korotellessa paivanmittaan ei mitaan ihmeellista tapahtunut.<p>Ajelimme kello 20 maissa joen rantaan leiriin, paiva oli ollut meille <br>kaikkielle uuvuttava.<p>Ajaminen nailla teilla ei ole kovin herkkua, joskus on ihan hyva tie <br>mutta yhtakkia saatta<p>tien pinta muuttua kuoppaiseksi ja jos ei ole keskittynyt ajoon saattaa <br>edessa olla aika tarsky.<p>Leirissa valmistimme ensimmaiseksi Samin kanssa evasta eli havajin pataa <br>valkosipulilla<p>ryyditetna hiukan paikallista leipaa ja tietysti yhdet oluet. Harri <br>tarkasti mersun etu navat<p>seka oljyt, Free rasvaili Sisun ja paikkasi tankin. Vuoto osottautui <br>tankissa olevan hitsausauman<p>pettamiseksi. Me taas lisasimme oljya peraan ja korjasimme vinssin <br>vacumissa olevan vuodon.<p>Minulla oli unohtunut inventeri paalle ja akku oli mennyt tyhjaksi <br>annoimme virtaa Sisusta<p>auto lahti kaymaan mutta yllatys inventeri ja 12 voltin muunnin <br>pimeni.........<p>Emme jaksaneet enaa ruveta niita tutkimaan olihan kello jo lahes 23.<p>Siivosimme jaljet ja menimme nukkumaan. Taivas oli pilvinen mut vetta ei <br>ainakaan viela satanut.<p><br>11.7.09<p><br>Herasimme jalleen, aamu oli pilvinen ja taivaalta tihutti muutama <br>pisara. Uni olisi maistunut viela.<p>Puuro tulille ja teeta kuppiin. Tutkimme viela inventerin ja muuntimen <br>pimenemista.<p>Otimme kannet auki kummastakin ja totesimme etta joka ikinen sulake oli <br>palanut,<p>olisiko edellisena iltana kaynyt unenpopperossa pikku vahinko eli <br>antaessamme apuvirtaa<p>oli navat menneet sekaisin. Onneksi sullakkeet olivat olemassa ja <br>sulakkeiden vaihdolla<p>selvisimme tasta ongelmasta. Lahdimme liikkeelle kello 8.00 paamarana <br>Petsoora.<p>Tie alkoi asfalttitiena ajoimme ensimmaiseen kylaan ja koska tankimme <br>olivat aika vajaat<p>ajoimme ensimmaiselle huoltoasemalle. Kuinka ollakkaan asemalla oli <br>myyja mutta<p>thomaksen tiedustellessa poltoainetta ilmoitti myyja etta asemalla ei <br>ole sahkoja<p>eika polttoainetta eika tietoa milloin tulisi kumpaakaan. Lahdimme <br>ajamaan kohti seuraavaa<p>kylaa epatietoisena siita saako sieltakaan polttoainetta, selvaaoli se <br>etta nailla polttoaineilla emme selviaisi Petsooraan. Ajoimme <br>hetkenmatkaa ja pysahdyimme tauolle. Thomas pysaytti auton,<p>joka oli tulossa kylalta pain, ja tiedusteli onko siella <br>houltoasemaa.onneksemme saimme tietaa etta<p>siella sellainen olisi. Saimme samalla ajo ohjeit Petsooraan johtavalle <br>tielle.<p>Ajoimme kylaan ja tankkasimme autot ja lahdimme ajamaan ajo ohjeiden <br>mukaan kohti<p>maaranpaatamme. Tie muutui heti ensimmaisen risteyksen jalkeen huonoksi <br>hiekkatieksi.<p>Tiessa riitti kylla leveytta mutta kunto oli niin huono etta jouduimme <br>ajamaan 18km/h keskinopeudella.Korottelimme ja kiersimme kuoppia jotka <br>olivat atojemme kokoisia, yllattavaa<p>kylla paikalliset suharit ajoivat samaa tieta Lada Samaralla!!. <br>Pysahdyimme pudottamaan ilmanpainieta renkaista. Tieta oli tiedossa 100 <br>kilometria ja keskinopeuden ollessa sita mita se oli<p>niin tiesimme jo etukateen etta paivasta tulisi pitka. Ajoimme rauhassa <br>ja ilmeisesti paikallinen<p>tieinsinoori paasi helpolla, nimittain tiet oli vedetty kuin <br>viivottimella. Parhaimillaan suorat olivat<p>14 kilometrin pituisia siten pieni kurvi ja jalleen suora. Tama patka <br>oli ehka tahan asti matkan raskain. Etenimme ilman kommelluksia aurinko <br>alkoi paistaa ja oli aika vaihtaa shortsit jalkaan, vastaan tuli <br>Kratseja ja muutama henkilo ja pakettiauto.Noin 30 kilometria ajettuamme <br>naimme tien poskessa kasan tavarita ja lahemmaksi paastyamme havaitsimme <br>etta tien poskessa oli kyljellaan Kamaz jakeluauto(telivetoinen).<p>Kuski istui ojanpenkalla nuotiolle ja poltteli savuketta. Pysahdymme ja <br>Thomas meni tiedustelemaan ett mita oli tapahtunut. Kuljettaja ei <br>osannut selittaa/halunut mika oli johtanut<p>ulosajoon. Paatimme auttaa heppua, olivatha n paikalliset aina auttaneet <br>meitakin hadan tullen.<p>Free ja Harri laittoivat autonsa hinaus esemiin. Nostimme kuorma – auton <br>en sin pystyyn jonka jalkeen yritimme vinssata sita taaksepain molempien <br>autojen vinsseilla. Tulokset olivat laihoja,<p>autyo oli niin syvassa hiekkaisessa ojan pohjassa etta vinssien voima ei <br>vaan yksinkertaisesti riitanyt. Pidimme pienen spekulaatio tauon ja ihan <br>kun tilauksesta paikalle ilmeistyi Kratz<p>6x6 rekkaveturi, heppu lupasi hinata autoa eteenpain jos me pitaisimme <br>vinssillamme auto pystyssa.<p>Teimme tyota kaskettya, Kratz ei kuitenkaan pystynyt vetamaan kuormuria <br>ylos ojasta.<p>Kuusi pyoraa suti vain, autossa ei ilmeisesti ollut lastia joka olisi <br>antanut painoa vetaville pyorille.<p>Kuin tilauksesta jalleen saapui paikalle toinen Kratz 6x6 ja se <br>asetettiin toisen Kratzin<p>peraan ja pojat vetivat yhtaaikaa, kuormuri suorastaan hyppasi pois <br>ojasta. Kuljettaja oli tyytyvainen ja saimme kiitoksesksi avusta kolme <br>litraa maitoa. Tahan touhuun meilta meni puolitoista tuntia. Patimme <br>syoda pienen valipalan ja jatkaa matkaa sen jalkeen.<p>Ajaminen jatkui ja saavuimme pieneen kylaan joka oli mys jonkillainen <br>kaasuyhtion tukikohta<p>sielta alkoi jalleen asfalttitie. Ajelimme tyytyvaisena ja nopeutemme <br>nousi jopa 60km/h.<p>Kello oli jo 19.00 ja vasymyskin alkoi painaa. Ajelimme viela <br>parikymmenta kilometria<p>kylaan jossa kavimme paikallisessa kaupassa ostamassa makkaraa ja leipaa.<p>Kylalaiset olivat tohkeisaan, kaupan myyjat olivat oiken innostuneita <br>kun Harri ja Thomas<p>hiukan jututivat heita. Lahdimme kuitenkin ostosten jalkeen ajamaan <br>kylan ulkopuollelle<p>ettei nuoremmalle Harrille tulisi mitaan huonoja ajatuksia. Ajelimme <br>noin 5 kilometria kylan ulkopuolle joa parkeerasimme tien varteen <br>levennykselle. Rupesimme heti Samin Ja Thomaksen kanssa valmistamaan <br>illallista. Tanaan olisi tarjolla Tagliatellea herkkutattikastikeella.<p>Thomas poimi tatit matkan varrelta joten ne olivat tuoreita. Hiukan <br>sulakurkkuja ja paikallista<p>leipaa ja tietysti tilkka olutta.Palkitsimme itsemme myos piennella <br>Vodka tilkalla ennen<p>ateriaa. Vatsojoen ollessa taynna oli helppo menna nukkumaan onhan <br>huomenna edessa viela<p>sadan kilometrin rynkytys huonolla hiekkateilla ja sitten saavummekin <br>petsooraan.<p>Tanaan ajoimme noin 11 tuntia ja kilometreja kerty noin runsas 100km. <br>Taukoja vietimme<p>ainoastaa noin tunnin ja puolitoista tuntia meni kuormurin nostamisessa. <br>Itikoita ja muita vastaavia<p>otokoita on muuten riittavasti ja tuntuu etta kotimaiset aineet eivat <br>oikein tehoa niihin, onneksi<p>noutin savu ja Harrin "sytystysainnet" karkoittavat kaikki elavat kolmen <br>metrin sateella nuotiosta.<p>Laitan huommenna tarkemmat kilometrimaarat ja ajt koska kaikki ovt jo <br>mennet nukkumaan tata<p>kirjoittaessan. Ja nyt menen itsekin nukumaan, huomenna on taas kiivas <br>ajopaiva.samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-34109721753086236582009-07-10T14:05:00.000+03:002009-07-10T22:00:10.840+03:00Tanni kirjaili jotain vahan lisaaHerasimme aamulla seitseman pintaan , soimme aamupalaa ja pakkasimme <br>tavarat.<p>Tarkastimme oljyt volvosta ja Harri kurkkas konepellin alle <br>varmistaakseen etta kaikki on kunnossa, myos Free teki pienen <br>kuntotarkastuksen Sisulle.<p>Ja sitten baanalle kohti volodgaa johon on matkka noin 300 kilometria.<p>Matkan alku on ainakin sujunut ihan hyvin ja tata kirjoittaessani olemme <br>noin 30 kilometrin<p>paassa kohteesta ja kello on 13.35 paikallista aikaa luonnollisesti.<p>Saavuimme volodgaan ja pysakoimme torin laidalle, kavimme syomassa <br>shaslikkia<p>ja kavimme paikallisessa konditoriassa ostamassa akkimakeeta ja leipaa.<p>Lahdimme ajamaan kohti seuraavaa etappia joka on Uttba. Matka sinne <br>kertynee noin 200km.<p>Pysahdyimme viela kaupunginlaidalla varaosaliikkeessa ostamassa oljyja.<p>No niin nyt on kello 18.30 ja freelta puhkesi rengas reippaina poikina <br>vaihdoimme<p>sen puoleen tuntiin ja matka jatkuu. Paatimme ajaa kahdeksaan ja sitten <br>etsia leiripaikaa.<p>Leiri loytyi joen rannalta kello 21.00 maissa. Heti miten ruuoan <br>laitoon, tanaan meilla<p>on makaroonia ja jauhelihakastiketta. Free paikkaili Harrin kanssa rengasta.<p>Ruuaan jalkeen ei kukaan jaksanut istuskella vaan menimme nukkumaan kellon<p>ollessa lahes 24.00.<p><br>09.07.2009<p><br>Herasimme S amin kanssa tunnin liian aikaisin, kellomme oli jostain <br>syysta tunnin<p>edella. Siina sitten herateltiin pojat ja saimme osaksemme hiukan kritiikia<p>kello kuuden heratyksesta! Harri etenkin oli hyvin pahoillaan hanen <br>parhaimman<p>univaiheen hairitsimisesta. Lahdimme liikkeelle kello kahdeksan kohti <br>Kotlasta<p>Saavuimme ajoissa kotlakseen kello 13.00 maissa ja pysahdyimme <br>suorittamaan hiukan taydennysta,<p>soimme paikallisessa ravintolassa seljanka sopan ja paaruuaksi perunaa <br>ja kotletti.<p>Kavimmme myos hankkimassa elintarpeita kuten suolakurkkuja ja voita niin <br>ja tietysti<p>olutta ja muutama pullo votkaa hatatapauksien varalle.<p>Lahdimme jatkamaan matkaa noin kello 15.00 kohti Komin tasavallan rajaa.<p>Matka taittui mukavastitosin tien konto heikeni niin huionoksi etta <br>nopeutta oli laskettava<p>20km/h.<p>Niin ja asia mika oli unohtunut kertoa tuossa kun olimme Volodgasssa oli <br>Sami ratissa<p>ja kuinka ollakkaan keskella kaupunkia Sami jaa kiinni volvolla!!!!!! ei <br>muuta kun<p>varppia takaloosterista ja Free vetamaan Sisulla Sami irti kuopasta. <br>Sanomattakin on<p>selvaa etta muutamaan otteeseen on asiasa mainittu eri yhteyksissa.<p>Se siita, ajelimme kello 19 jalkeen leiriin joen varteen pienen kylan <br>kupeeseen<p>ja aloimme valmistamaan illallista. Mina korjailin tai paremminkin <br>huolsin autoa<p>ja Sami rupesi kokiksi. Harri ja Keikku seka Free ja pikku Harri <br>ryhtyvat samoihin toimenpiteisiin.<p>Soimme jalleen herkullisen aterian, kanan rintaa ja cous cousin kera ja <br>jalkkariksi<p>tuore akkimakea pulla ja kupponen teeta. Menimme nukkumaan 23 aikoihin.<p>Iltanuotiota<p><p>Iltapesuja<p><p><p>10.7.2009<p><br>Herasimme auringonpaisteeseen 7 aikoihin. Uni oli taas maistunut kaikille.<p>Aamupala ja hiukan auton siivomista, harri katsoi moottorioljyt ja ei <br>muutakun<p>baanalle. Tie alkoi hiekkatiena ja ajattelimme etta pollyssa koko paiva <br>mutta onneksemme<p>viiden kilometrin ajon jalkeen alkoi asfalttitie ja vielapa <br>hyvakuntoinen sellainen.<p>Ylitimme Komin tasavallan rajan noin kello kahdeksanmaissa.<p>Rupeaa pikkuhiljaa uuvuttamaan ajaminen eilen ajoimme 450 km, ajoaikaa<p>kulu tahan 11tuntia 45 minuuttia keskinopeuden ollessa 55km/h.<p>Tanaankin olisi tarkoitus korotella samanlainen maara tosin asia riippuu <br>paljon<p>siita minkalaisella keskinopeudella pystymme ajamaan.samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-62814594671955382222009-07-08T19:27:00.000+03:002009-07-08T19:54:20.761+03:00Ensimmainen kunnon paivakirja Tannin tekemana.OLD FARTS GO URAL II<p><br>Tervehdys jalleen arvoisat lukijat. Aluksi pitaa mainita etta tietokone <br>jolla<p>kirjoitan aon amerikkalinen joten siita en ole onnistunut loytamaan kaikkia<p>kirjaimia eli lukijan pitaa ne itse sinne kuvitella. Alkutaival on ollut<p>hiukan kiireinen, niinkun tulette hetken paasta huomaamaan, enka ole<p>aikaisemmin ehtinyt kirjoitaamaan mutta parempi myhaan kun ei milloinkaan.<p>Matkaan lahdetaan tallakertaa kolmen auton voimalla eli Harri ja Keikku <br>unimogilla,<p>Free ja pikku Harri Proto sisulla AH 45 ja allekirjoittanut ja sami <br>volvo c303 6x6 ja<p>kaikki autothan ovat luonnollisesti kuorma-autoja.Mukaan lahtee tulkiksi ja<p>meille kiertavaksi "pojaksi" Thomas , han tulee virosta. Thomas oli Uralilla<p>Aleksanterin kanssa vuonna 2007 jolloin he etenivat hiukan pidemalle kun<p>me ensimmaisella retkellamme vuonna2005.<p><br>05.07.2009<p><br>Matkaan lahdetiin suunnitellusta poiketen vasta sunnuntaina, johtuen <br>kaikkien<p>muukaanlahtijoiden kiireista ja autotkin olivat hiukan vaiheessa. Free <br>ja Pikku Harri<p>olivat saaneet autonsa pakattua jo lauantaina mutta hariilla ja keikulla <br>oli viela sunnuntaina puuhaa eli auton pakkaamista ja pienta sahko <br>puuhaa. Meilla oli myos auto pakattavana ja<p>pienta sahko ja laakeri jumpaa eli vaihdiomme vaihdelaatikon kardaanin <br>laakerit uusiin.<p>Kaikki tuli kuntoon ja paasimme lahtemaan<p>sunnuntai iltana kello 21.00. Tiedossa oli runsas kahdensadankilometri <br>ajo rajalle.<p>Saavuimme rajalle puolen yon tietamissa ja taytettyamme teboil rajahovissa<p>tulli paperit ja nautittuamme kupposet kuumaa lahdimme rajalle.<p>Suomen tulli oli hetkessa ohi ja lahdimme seikkailemaan kohti venajan rajaa.<p>Saavuimme rajalle ja Thomas meni tiedustelemaan voisimmeko menna <br>henkiloauto puolelta<p>lapi mutta vastauksena oli ehdoton ei. Ei muuta kun keula kohti <br>kuorma-auto puolta.<p>Onneksemme jonoa ei ollut yhtaan ja paasimmekin ensimmaiselle kopille <br>suoraan.<p>Muutama leima papereihin ja autoilla kohti seuraavaa pistetta. Helppoa <br>ajatelimme ja<p>olimme tyytyvaisia asioiten nopeaan edistymiseen. Noh ei se nyt sitten <br>ollutkaan<p>niin helppoa. Seuraavalle asemalle ,joka oli paatullaus paikka, menessa <br>meille selvisi etta<p>autot tulisi punnita ja etta vaaka olisi ensimmaisen kopin luona, noh ei <br>muuta kun autoihin ja<p>takaisin ensimmaiselle kopille. Punnitus tapahtui hetkessa ja saimme <br>uuden lapun ja<p>jalleen muutama laeima. Takaisin paatullipisteelle tyrkyttamaan papereita.<p>Niin selvisi etta kuorma-auton papereissa pitaa olla katsastustodistus, <br>noh freella sellainen oli ja<p>koska meidan volvon omapaino oli alle 3500kg me emmetarvineetkaan paperia<p>sen sijaan Harri olisi tarvinnut kyseisen paperin ja meille ilmoitettiin <br>tylysti etta ilman<p>todistusta ei venajalle olisi mitaan asiaa. Thomas sai kuitenkin <br>puhuttua tullimiehen ympari<p>ja siirettya asian hanen paalikkonsa ratkaistavaksi. Paalikon vuora <br>alkoi seuraavana aamuna<p>kello 08.00. No niin kello oli nyt 03.00 ja Harri men nukumaan autoon, <br>mina Free ja Thomas<p>menimme tekemaan meidan paperihommat loppuun. Menimme rekisterioteen <br>tekijan luukulle<p>ja kaveri rupesi naputtelemaan meille venalaista rekisteriotetta. Oteen <br>kirjoitaminen olikin sitten<p>oma juttunsa kaveri ilmeisesti ei ollut kovin haka tietokoneen kanssa <br>koska ensimmainen<p>ote valmistui kello 05.00 ja toinen 06.00. Etta sellaista. Painoimme <br>maaten Freen kanssa,<p>emme tosin samaan punkaan,<p>Siteen kahdeksalta ylos ja tarjoamaan Harrin papereita, saimme kuitenkin <br>yllattaen kaikki<p>kutsun paalikon puheille ja selvisi etta meidan rekisteriotteissa oli <br>vain kahden viikon<p>voimassaoloaika ja etta ne tulisi tehda uudestaan niinikaan tulli <br>selvitys paperimme olivat<p>puutteeliset ja ne tulisi tayttaa uudelleen, positiivista oli se etta <br>Harri paasi palkahasta<p>ja sai luvan jatkaa matkaa venajalle. Nyt rekisteripapereiden teko kesti <br>vain 15 minuuttia<p>yhteensa!saimme kaikki paperit ja leimat valmiiksi noin kello 10.00.<p>Kello 10.05 olimme vihdoin venajanpuollella.<p>06.07.2009<p><br>Ryntasimme ensiimmaisena viipurin veikkoihin aamupalalle ja osoksille, <br>mina Free kavimme parturissa lyhentamassa hiukset millin siili maksoi 6 <br>euroa.<p>Kavimme tankaamassa pelit yhteensa 500 litraa dieselia kokonais <br>kapasiteetti poltoaineelle<p>on nyt yhteensa hiukan yli 1000 litraa..<p>Matka kohti Uralia voi alkaa.<p>Ensimmaine etappi oli Pietari. Saavuimme pieterin ohitustien alkuun noin <br>kello 15.00.<p>Volvon ata oli kuulunut matkan aikana jotain omituista aanta olimme <br>pysahtyneet aikaisemmin ihmettelemaan kyseista kolina mutta kukaan ei <br>oikein tiennyt mista moinen kuului.<p>Autoon oli vaihdettu kardaanien lahtojen laakerit ja oljya oli joka <br>paikassa.<p>Saavuimme ohitustien alkuun ja tutkimme jalleen auton alustaa ja huomasimme<p>etta takakardaanin vaihdelaatikon puoleinen laakeri oli valja ja <br>laatikko oli tuli kuuma.<p>Paatimme ajaa lahimalle houltoasemalle tutkimaan tarkemmin vikaa. <br>Lahdimme varovasti liikkeelle ja kun olimme paasseet kymmenisen metria <br>kuului auton alta paukaus kolinaa. Siihen tiensivuun<p>rullaamalla ja saimme kauhuksemme todettua etta etuvedon laakeri oli <br>hirtanyt kiinni ja katkaisut jakolaatikosta kuoren. Otimme kardaanin <br>irti ja hinasimme auton viereiselle hiekkatien pistolle ja<p>istuimme alas pohtimaan etta mitas nyt tehdaan. Hetken spekuloituamme <br>paatimme tehda lounasta<p>sadekin alkui ja mielet olivat muutekin apena eli hyva ruoka parempi mieli.<p>Sami rupesi soittelemaan suomeen josko hanen kaverinsa toisi uuden <br>laatikon meille.<p>Saimme koo peelta irralisen jakolaatikon ja kaverikin suostui lahtemaan <br>ajelulle joten<p>homma alkoi nayttaa hiukan valisemmalta. Syotyamme aloimme purkaa <br>laatikkoa ja<p>muut pojat huolsivat autojansa ja istuskelivat nuotiolla . Thomas , <br>Keikku ja pikku Harri<p>lahtivat lahimpaan kylaan liftaamalla ja muut ottivat nokoset koska <br>edeliset unet olivat jaaneet aika lyhyiksi. Saimme purettua laatikon <br>noin yhdeksan maissa ja Janne ilmoitti jo kahdeksalta<p>lahtevansa ajelemaan kohti Pietaria..Pojat tulivat iloisina kylilta ja <br>jatkoivat jutustelua nuotiolla<p>Me menimme puolestaan nukuumaan hetkeksi koska Janne tulisi arviolta <br>kahden kolman aikaan.<p>Herasimme kolmen maissa ja Janne oli lahes perille. Jannellakin oli <br>tullissa hiukan hankaluuksi<p>ja vasta maksetuaan 100 euron henkilokohtaisen palkion tulli vastaavalle <br>han paasi varaosien kansa tullista lapi. Noh kuitenkin erilaisten <br>paikantamisongelmien jalkeen janee tuli leiriin noin<p>kello puoli viisi ja aloimme laittaa uutta jakolaatikkoa heti <br>paikalleen. Janne autooi hiukan ja<p>soimme aamu puurot ja teet ja sitten Janne lahtikin ajelemaan takaisin <br>suomeen.<p>Tassa valissa haluammekin kiittaa Jannea korvaamattoman tarkesta avusta!!!!<p>Jatkoimme laatikon kasaamista Samin kanssa ja saimme kaikki kuntoon <br>aamulla seitseman pintaan heratimme muut ja aloimmekasata tavaroitamme.<p>Auto pelasi jalleen loistavasti ja lahdimme ajamaan kohti seuraavaa etappia.<p><br>)7.07.2009<p><br>Ajelimme rauhassa ( noin 70 km/h) pietarin ohitustieta ja jatkoimme matkaa<p>tieta M18 kohti Muurmanskia. Kaannyimma parinsadan kilometrin jalkeen kohti<p>Volodgaa .Paatimme ajaa kello ilta seitsemaan asti .<p>Vahan ennen mahdollista leiripaikkaa Harri ilmoitti laapuhelimessa etta <br>mogista laskee oljynpaineet, pysahdyimme valittomasti ja aloimme tutkia <br>vikaa. Selvisi etta<p>oljyn pinta oli noussut ja etta oljy haisi naftalle. Harri soitti luotto <br>mekaaniklensa<p>Sepolle ja saikin vinkin etta jos nafta putki vuotaa niin se valutta <br>naftan suoraan oljyn joukkoon.<p>Harri tutki asiaa ja loysi loysan liitoksen suutimmsta. Reipas kiristys <br>ja oljyn vaihto<p>ja kaikki oli kunnossa. Selvisimme tastakin saikahdyksella.<p>Sami, Thomas ja mina lahdimme etsimaan leiripaikkaa silla aikaa kun muut <br>korjasivat<p>mogia, loysimmekin oivan leiritymispaikan pienen joen kupeesta. Ryhdymme <br>laittaamaan ateriaa.Tarjolla oli alkupaloiksi paivalla ostamaamme <br>savusiikaa ja paaruokana tarjoilimme<p>hirven palapaistia ja uusia perunota. Enisimmaisella leirille meilla oli <br>muuten kananrintaa<p>riisipedilla ja keitetyilla vihanneksilla..<p>Kavimme viela uimassa joessa ja sitte ajoissa nukkumaan.<p>Ajokilometreja kertyi 440km ja aikaa tahan kului noin 10 tuntia <br>keskinopeuden olessa 53 km/h.<p><br>08.07.2009<p><br>Herasimme aamulla seitseman pintaan , soimme aamupalaa ja pakkasimme <br>tavarat.<p>Tarkastimme oljyt volvosta ja Harri kurkkas konepellin alle <br>varmistaakseen etta kaikki on kunnossa, myos Free teki pienen <br>kuntotarkastuksen Sisulle.<p>Ja sitten baanalle kohti volodgaa johon on matkka noin 300 kilometria.<p>Matkan alku on ainakin sujunut ihan hyvin ja tata kirjoittaessani olemme <br>noin 30 kilometrin<p>paassa kohteesta ja kello on 13.35 paikallista aikaa luonnollisesti.<p>Saavuimme volodgaan ja pysakoimme torin laidalle, kavimme syomassa <br>shaslikkia<p>ja kavimme paikallisessa konditoriassa ostamassa akkimakeeta ja leipaa.<p>Lahdimme ajamaan kohti seuraavaa etappia joka on Unba. Matka sinne <br>kertynee noin 200km.<p>Pysahdyimme viela kaupunginlaidalla varaosaliikkeessa ostamassa oljyja.<p>No niin nyt on kello 18.30 ja freelta puhkesi rengas reippaina poikina <br>vaihdoimme<p>sen puoleen tuntiin ja matka jatkuu. Paatimme ajaa kahdeksaan ja sitten <br>etsia leiripaikaa.samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-61072222627214848112009-07-04T09:38:00.000+03:002009-07-04T09:40:45.437+03:00Paivakirja 1Noin nyt eka paiva tanaan tanni tulee tannepain volvolla kunhan vaan saa <br>tampereella pakattua ajoneuvon sitten taalla paassa laitamme lisaa <br>varaosia ja muuta. Sen jalkeen rupeamme hoitamaan paivakirjaa.samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5993897332599137016.post-9489194262221911142009-07-04T09:24:00.000+03:002009-07-04T09:25:49.964+03:00Tahan voi sitten kirjoittaa vaan paivakirjaa eika siihen paase kukaan sorkkimaan.samihttp://www.blogger.com/profile/05251718174699995591noreply@blogger.com0