Herasimme kauniiseen autingon paisteeseen rekat hurauttelivat
leiripaikkamme ohi
ja itikat seka paarmat olivat asemissa ja odottivat myos aamupalaa.
Niista ajomatkoista sen verran etta toissapaivana olimme ajaneet runsaat
13 tuntia
ja kilometreja kertyi hiukan yli 500.
Soimme aamiaisen puuroa ja voikkareta ja teeta. Pieni tarkistus autolle
ja matkaan
kello oli 20 yli 8. tie oli aluksi ihan kohtuullista muta muuttui
nopeasti huonoksi..
Tie oli kuoppainen ja siksi erittain hidas. Suorat jatkuivat 20
kilometria pitkia parhaimillaan
pieni mutka ja taas suora. Reitti mita ajammo on siis eri reitti joka
meilla oli 05, tata reittia
kayttivat virolaiset,Thomas mukaan lukien, vuonna 06. Edellisella
kkerrallahan menimme hiukan pohjoisempaa ja etenimme loppu matkan
lautalla, tama reitti sensijaan on ajettavissa
kokomatkan ja vielapa ihan kohtuullisia teita pitkin.
Saavuimme pitkallisen rynkityksen jalkeen kylaan jossa kavimme kaupan
tadeilta kysymassa reittia
petsooraan. Thomas ei oikein muistanut tarkaan mita kautta he olivat
ajaneet viime kerralla.
Saimme muutamia neuvoja ja lahdimme jalleen paahtamaan kohti seuraavaa kylaa
jonne matkaa oli noin 40km. Kylassa kysyimme jalleen reittia ja
saimmekin yllatykseksemme
tietaa etta sielta ei reittia olisikaan Petsooraan silla seuraavan ison
joen yli ei ollut siltaa.
Noh ei muutakun takaisin edelliseen kylaan, kylla harmitti meita ajaa
sama rynkytys takaisin
turkanen sentaan!!! Savuimme kylaan ja thomas selvitti hiukan uusia
ajoohjeita ja selvitti
missa paikallinen kahvila oli, paatimme menna syomaan. Ravintola oli
viihtyisa ja siisti
pienehko paikka jonne mahtui noi nelisenkymmenta ihmista. Ravintola
ilmeisesti toimi
myos paikkallisena illanviettopaikana olihan katossa disco pallo ja LCD
televiissiossa
pauhasi paikallinen musiikki teevee. Soimme alkupaloiksi sipuli keittoa
ja paa ruuaksi peruna-
muusia ja jonkin sortin jauhelihapihvin, teet ja kahvit paalle ja sitten
menoksi.
Harri oli kaynyt alkumatkasta shoppailemassa verhot heidan yksioonsa ja
nyt loytyi
paikkallisesta sekatavara puodista vaatekoukut joden vari sopi yhteen
verhojen varin kanssa.
Kylla harri oli tyytyvainen ja onhan se mukavaa etta mies loytaa
naisellisen puolensa.
Me jatkoimme matkaa uutta reittia joka osoittautui oikeaksi eli samaksi
mita thomas
oli aikaisemmin mennyt. Tie oli kapeahko hiekkatie, santa oli tosin
akseli mallia eli
upottavaa ja hieno jakeista. Tama hidasti matkaa entisestaan.
Keskinopeutemme tippui
11km/h. Ajoimme ja ajoimme lampotila nousi ulkon lahes 30 asteeseen ja
taivas oli
pilveton. Autoss sisalla oli varmasti lahemmas 40 astetta ja vaikka
ikkunaa piti auki ei se tuntunut
juurikaan auttavan.Seuraava jannityksen aihe olisi iso joki jonka yli
pitaisi olla silta, saavuimme
joella suunnitelmien mukaan ja kas kummaa! Silta oli lahonnut jaljettomiin.
Thomas kylla muisteli etta he eivat olleet menneet yli joesta
tallakohtaa joten lahdin
thomaksen kanssa yhdessa lahimpaan kylaan joka oli noin 10 kilometria
alavirtaan.
Pojat jaivat hiekkarannalle peseytymaan ja ottamaan aurinkoa,
jalkeenpain kuulin etta
ei tullut rusketusraitoja.Me saavuimme Thomaksen kanssa puolen tunnin
ajon jalkeen kylaan jossa
pysahdyimme ensimmaisen talon eteen. Talosta tuli vanhempi mieshenkilo
joka kertoi onneksemme
etta reitti on olemassa petsooraan tatakautta. Papparainen lupasi tulla
nayttamann ensimmaiset kaannokset ja samalla saisi kyydin laheiselle
pikku joelle jolle han oli menossa kalastamaan.
Kaikki autoon ja menoksi ajoimme jonkin matkaa ja kas siella oli silta
joen yli, jatkoimme viela
etteen pain koska han halusi naytaa oikean reitin metsassa kun kulki
useita reitteja.
Ajoimme metsan siimeksessa. Maasto oli kuivaa kangasmetsaa ja hiekkaa
riitti.
Ylitimme muutaman pienen joen ja saavuimme tunnin ajon jalkeen isomal
joelle jonka
lapi paasi ajamalla oikein hyvin. Tassa kohtaa paatimme palata hakemaan
poikia olivathan he
odotaneetmeita jo lahes pari tuntia. Jatimme oppaamme joelle ja lahdimme
rytytamaan takaisin
Minkaalaiset yhteydenpito valineet eivat toimineet siella kylalla joten
meidan oli ajettava
La puhelimen kantomatykan paahan. Ajoimme takaisin ja pojat olivatkin jo
hiukan huolissaan
meista mutta kaikki oli kunnossa ja lahdimme ajamaan kohti petsooraa.
Ajeliimme metsan siimeksessa hissukseen ja ylitimme ajamalla muttamn
piennen joen
kello lahenteli kahdeksa ja paatimme jaada edessa olvan joen varteen yoksi.
Free teki kynsitulet ja Harri korjasi sen nuotioksi Sami valmisteli
ruokaa ja saisimme tanaan
tonnikalarisottoa vihannesten kera ja tietysti palanpainikkeeksi tolkki
lamminta olutta.
Keikku ruuvvasi naulakot seinaan ja pikku Harri kaivoi esille kalastus
setin. Mina kavin joessa
peseytymassa kun en paivalla kerennyt.Hytysia ja paarmoja oli aas
kiittettavasti liikkeella
joten peseytyminen kavi varsin vilkaasti. Nautimme ruuan ja oluen ja
istuskelimme viela hetken
nuotiolla ja menimme uupuneina nukkumaan.
13.7.09
Herasimme kauniiseen aamuun, soimme puurot ja lahdimme matkaan,
petsooraan ei olisi enaa kun 80 kilometria ja reitti oli selva. Ajoimme
hissukseen ja kello 12 saavuimme Petsooraan menevan
lautan lahtopaikalle. Joen yli ei ollut kaupunkiin muuta reittia kun
tama lautta. Rannassa oli jo
jonoa ja asetuimme jonon jatkoksi.
