Herasimme hiukan huterasti ja jaimme paivaksi korjailemaan autoja ja
siivoaman paikkoja, kavimme myos kaupassa taydentamassa elintarvike
varastojamme. Paiva kului mukavasti
olihan ilma jalleen aurinkoinen ja kuuma noin 28 astetta. Paasimme myos
peseitymaan kunnolla ja
pitkan maastovaiheen jalkeen se oli tarpeen.Vietimme leppoisan paivan ja
menimme aikaisi
nukkumaan, olihan seuraava tavoitteemme Harp johon oli matkaa noin 150 km.
23.7.09
Lahdimme aamulla varhain liikkeelle , tankit olivat taynna ja miehet
levanneita. Tie alkoi
mukavana hiekka tiena joka vahitellen alkoi muuttua huonomaksi ja
mehmeikoitakin alkoi
olla siella taalla, hyvien osuuksien maara kuitenkin kasvoi ja etenimme
hyvaa vauhtia.
Meita jalleen kiskottiin muutamaan otteeseen samoin kun Freeta ja
Harriakin eli kaikki olimme saaneet oman osuutemme vinssauksista.
Makaroita ja paarmoja oli aivan kasittamaton maara,
ikkunoita ei oikein voinut pitaa auki ja kabiinin lampotila huitelikin
jossain 40 asteen korvilla.
Etenimme kuitenkin hyvin ja tarkalla ajolla saastyttiin
vinsauksilta.Tormasimme keskella ei mitaan pieneen rautatieasemaan jossa
oli muutama heppu toissa, he tekivat lumiesteita juna radan varteen.
Itseasiassa paikka oli pieni kyla jossa oli vain muutama rakennus,
vaihdoimme heppujen kanssa muutaman sanan ja jatkoimme matkaa heidan
reitti opastuksen mukaan.Ohitimme viitan jossa kerrotiin etta saavuimme
aasian puolelle. Illansuussa kuitenkin Freen
sisusta alkoi vuotaa punaista oljya ja selvisi etta ohjaustehostimen
punpussa oleva sokea laippa
vuoti jonkin verran. Free ja pikku harrin kanssa korjaamaan autoa ja me
muut menimme noin kolmesadan metrin paassa olevalle kukkulalle
valmistamaan ruokaa kaikile. Oli selvaa etta
emme jatkaisi enaa tanaan remontissa meneekuitenkin sen verran aikaa.
Pojat saivat taistelun jalkeen pelin semmoiseen kuntoon etta harri sai
hinattua heidat leiriin missa ehka oli muutama makarainen vahemman. Free
joutui kuitenkin ottamaan edesta paripyorat pois koska ohjaaminen oli
mahdotonta ilman tehostinta. Soimme porukalla ja pojat alkoivat
korjaamaan laitetta. Selvisi etta pumpussa oleva sokean laipan takana
oli o rengas joka oli pullahtanut ulos ja vioittunut.
Pojat saivat kuitenkin yolla laitettua sen kuntoon ja aamulla matka
voisi jatkua.
24.7.09
Herasimme, vuoret kylpivat aamuaringossa ja joki virtasi verkalleen
laaksossa. Pojat olivat
saaneet sisun kuntoon ja aamupalan jalkeen free lastasi paripyorat auton
lavalle ja lahdimme
jatkamaan matkaa. Puolen tunnin ajon jalkeen saavuimme jalleen
rautatieasemalle, siella oli muutama heppu toissa, kyla oli autioitunut
lahes kokonaan ja namakin heput lahinna kuluttivat aikaa. Saimme heilta
opastuksen reitin jatkosta ja tiedon etta olisi enaa vain noin kilometri
huonoa ja sitten alkaisi jonkinmoinen parempi polku. Ajoimme joen yli ja
alomme tarpoa pehmeikkoa lapi,
Free tuntui jaavan koko ajan kiinni johtuen siita etta etupaa autosta ei
kantanut enaa niin hyvin,
onnekisi huonoa ei olisi enaa pitkaan. Saavuimmekin hetken kuluttua
paremman nakoiselle polulle ja matka jatkui mukavaa vauhtia eteen pain.
Harpiin pastyamme on enaa jaljella asfalttitieta 30 kilometria
Salekhardiin. Polku mutkitteli vuorten valissa laaksossa seuraten
rautatieta, paikka paikoin oli viela lunta ja ajelimme puron pohjia
myoten. Matka eteni verkkaisesti ja huonoja paikkoja ei enaa olut
juurikaan, ainoastaan epatasaista. Ylitimme jokia ja jaimmekin uimaan
yhden ylityksen jalkeen paikkaan missa naimme ensimmaiset kalstajat ja
kaupunkilaiset jotka olivat tulleet jooelle retkelle. Matkaa Harpiin oli
enaa noin 15 kilometria. Paistoimme makkarat ja kuivattelimme volvoa
sisalta olihan ylitys koko matkan syvin, vetta oli noin runsas metri.
Jatkoimme pomputtelua ja vastaankin alkoi tulla autoja ja telakoneita.
Saavuimme Harpii kello 18 aikaan. Olimme ylittaneet Ural vuoret. Pojat
rupesivat het irroittamaan paripyoria ja me menimme kaymaan kaupungilla.
Harppi on vankileiri kaupunki ja maisemaa hallitsi isot aitaukset ja
synkan nakoiset rakennukset. Loysimme kaupan mutta paikassa ei ollut
minkaanlaista ravitsemusliiketta.
Ostimme hiukan ruokaa ja lahdimme takaisin poikia auttamaan. Renkaat
laitettiin kiinni ja paatimme lahtea kohti Salekhardia. Ilta oli
kuitenkin niin pitkalla etta 10 kilometrin paassa
jaimme joen rantaan leiriin. Soimme ja Harri teki nuotion istuimme ja
olimme todella iloisia olimehan saavuttanut taas uuden paamaaran ja
olisimme huomenna Salekhaardissa!!!!
