Saavuttiin pietariin kello 11 maissa. Lahdimme selvittamaan keinoa paasta suomeen ja maksamaan sakkoa jonka saimme. Soimme asemalla pika lounaan ja taksi lahti viemaan meita pankkiin. Siina matkalla punnittiin vaihtoehtoja milla lahdettaisiin takaisin, vaihtoehdot olivat juna 100 euroa, lentokone 130 euroa. Siina sitten thoomas kysyi piruttain kuinka paljon taksi maksaisi suomeen ja helsinkiin. Heppu mietti hetken ja sanoi hinnaksi 500 euroa!! Kun meita on 7 heppua tuli hinnaksi siis noi runsas 71 euro henkilo!!!!!!! 500 kilometria. Paatos oli helppo taksilla suomeen!!! Menimme kuitenkin ensin pankiin jossa sakon maksu osottautui hiukan hankalemmaksi, kaksi tuntia myohemmin ja kun olimme maksaneet 3 sakkoa kahteen kertaan oli homma selva. Ja sitten keula kohti suomea. Dodge tila-auto etenee mukavasti pietarin ohitus tieta 75mailai /h vauhdilla ja autossa on tiivis tunnelma.

Niin ja sen verran täytyy mainita etta vaikka meilla kaytettiin samin kanssa lahes joka paiva ruuan laittoon mielestamme viela vaativissa olosuhteissa ainakin tunti ja teimme ruuan tuoreista kotimaisista lihoista niin keikku meidan old timer sanoi etta ruuan laatu ei ollut riittavan korkea!!!!!!!! kylla meita hiukan harmitti samin kanssa, mutta keikku sailyi hengissa ja itse asiassa taisi lihoa matkan aikana. Taidamme lahettaa keikulle pienen joulu terveisen laaturuuan merkeissa!

Jalleen vahan infoa

25.7.09

Aamu oli hiukan ankea sattuneista syista. Herailimme puolilta paivilta
ja Thoomas sai soiton

huolintaliikkeelta. Autot tuli toimittaa paikanpaalle mittausta varten.
Ajelimme autot takaisin

ensin lautalle ja sitten labadgankiin. Huolintaliikkeen pihalla saimme
selville etta platformi onnistuu

ja jopa niinkin nopeasti kun seuraavana paivana!Jouduimme purkamaan
katoilta kaikki tavarat auton sisalle, irrottamaan antennit ja
valoumpiot seka peilit eli kaikki mita nyt voi saada irti helposti.
Mittauksessa selvisi etta autot mahtuivat yhdelle paltikkalle ja hinta
viipuriin asti maksaa

yhteensa 311 000 ruplaa eli melko kallista! Eipa meilla hirvittavasti
ollut vaihtoehtoja.

Lahdimme taksilla takaisin ja kavimme syomassa ja menimme ajoissa nukkumaan.

26.7.09

Herasimme aamulla pirteina, Meilla oli kello 10 oltava maksamassa matka.
Menimme taksilla lauttarantaan ja lautalla jalleen yli, olimme ottaneet
tavaramme mukaan ja olimme paattaneet ottaa hotellin juna-aseman
lahelta. Saimme maksun suoritettua ja menimme hotelliin ja kello 16
pintaan tuli soitto jalleen huolintaliikkeesta etta platikka oli
saapunut ja autot pitaisi heti ajaa vaunuihin.

Ryntasimme huolintaliikkeeseen ja saimme ajettua autot vaunuihin. Siina
sitten oli pienta

korjausta ja asettelua ja homma oli silla hyva, jatimme hyvastit
autoillemme. Lahdimme Thoomaksen kanssa selvittelemaan viela junalippuja
mutta kaikki lipun myynit olivat suljettuja.

Meille selvisi kuitenkin etta junassa oli runsaasti tilaa ja etta
aamulla kello 09.05 paikallista aikaa lahtee juna kohti Moskovaa. Lippu
toimisto aukeaa aamulla kello 05.00 ja sovimme etta mina lahden aamulla
Thoomaksen kanssa seitsemalta ostamaan lippuja. Lahtiessamme
juna-asemalta meidat pysaytty virka-asuun pukeutunut mieshenkilo ja
kertoi etta olemme raja-alueella ilman asianmukaista lupaa!! Heput
olivat FSB sotilaita eli entinen KGB. Siita sitten pulla uatziin ja

kohti hotellia. He olivat jo etsineet meita pari tuntia koska hotellista
oli ilmoitetaan kaikki

ulkomaalaiset henkilot FSB:lle. Siina sitten istuttiin vakavana
porukalla ja heidan jonkilainen ryhmanjohtaja kerto Thoomakselle
puolituntia jotain. Thoomas kertoi etta olimme tosiaan rajavyohykkeella
joka alkoi jo Harpista ja etta taalla tulisi olla erikseen lupa. Saimme

500 ruplan sakot kukin.Selvisimme pelkalla saikahdyksella, tosin Thoomas
ei tullut maininneeksi

etta tulimme autoilla halki vuorien.....Lahdimme viela illalliselle
hotellin ravintolaan ja soimme viela viimeisen aterian taalla
maaranpaasamme.

27.7.09

Herasimme aamulla jo ennen seitsemaa ja lahdimme asemalle lipun ostoon,
saimme tunnin jonotuksen jalkeen liput Pietariin asti, matkustamme ensin
Volodgaan jonne saavumme

huomenna illalla kello 20 ja siita vaihdamme junaan joka menee
Piatariin. Sinne saavumme

perjantaina aamulla. Hyppasimme junaan ja majottauduimme makuu
vaunuun.Alkoi paluumatka

kotiin.....kaikke olimme erittain tyytyvaisia platformin todella nopeaan
saamiseen olihan viime reisulla jouduttu odottamaan viikko
vaunua.Thoomas on todella hienosti jarjestellyt asioitamme

ja ollemekin hanelle suuren kiitoksen velkaa. Olemme nyt matkustaneet
ajamalla kolme viikkoa ja kilometreja kertyi noin 4000. Meilla meni
polttoainetta noin 700 litraa. Matka vuorilla kuullostaa ehka helpolta
taman kertomuksen perusteella mutta ilman huolellista valmistautumista
ja paripyoria olisimme joutuneet palamaan kesken matkan polttoaineen
loppumisen takia. Pehmeikot olivat

kuitenkin niin pehmeita etta varsinkin Sisu olisi uponnut jatkuvasti
samoin kun Moggi. Meilla kavi myos hyva tuuri saiden suhteen, matkaa
ennen oli vuorila satanut vain vahan ja matkan aikana paistoi aurinko
lahes koko matkan. Meilla oli myos erittain hyva onni autojen suhteen
koska mitaan

isompaa remonttia ei tarvinut tehda ja paasimme vuorten yli ilman
rikkoutumisia. Naitten tekijoiden ansiosta selvisimme matkasta meko
nopeasti ja paasimme maaranpaahamme ehjin nahoin.

Laitan viela tulevan viikon aikana kuvagallerian nettiin josta voi
seurata kuvien kertomana matkan eri vaiheita. Paikan nimet eivat
varmastikaan ole kirjoitettu aivan oikein mutta toivottavasti ymmarratte
missa olleme milloinkin olleet. Jatkan paivakirjaa viela niin kauan
kunnes olen kotona.

Viimeiset tekstit saapuminen salehardiin

22.7.09

Herasimme hiukan huterasti ja jaimme paivaksi korjailemaan autoja ja
siivoaman paikkoja, kavimme myos kaupassa taydentamassa elintarvike
varastojamme. Paiva kului mukavasti

olihan ilma jalleen aurinkoinen ja kuuma noin 28 astetta. Paasimme myos
peseitymaan kunnolla ja

pitkan maastovaiheen jalkeen se oli tarpeen.Vietimme leppoisan paivan ja
menimme aikaisi

nukkumaan, olihan seuraava tavoitteemme Harp johon oli matkaa noin 150 km.

23.7.09

Lahdimme aamulla varhain liikkeelle , tankit olivat taynna ja miehet
levanneita. Tie alkoi

mukavana hiekka tiena joka vahitellen alkoi muuttua huonomaksi ja
mehmeikoitakin alkoi

olla siella taalla, hyvien osuuksien maara kuitenkin kasvoi ja etenimme
hyvaa vauhtia.

Meita jalleen kiskottiin muutamaan otteeseen samoin kun Freeta ja
Harriakin eli kaikki olimme saaneet oman osuutemme vinssauksista.
Makaroita ja paarmoja oli aivan kasittamaton maara,

ikkunoita ei oikein voinut pitaa auki ja kabiinin lampotila huitelikin
jossain 40 asteen korvilla.

Etenimme kuitenkin hyvin ja tarkalla ajolla saastyttiin
vinsauksilta.Tormasimme keskella ei mitaan pieneen rautatieasemaan jossa
oli muutama heppu toissa, he tekivat lumiesteita juna radan varteen.
Itseasiassa paikka oli pieni kyla jossa oli vain muutama rakennus,
vaihdoimme heppujen kanssa muutaman sanan ja jatkoimme matkaa heidan
reitti opastuksen mukaan.Ohitimme viitan jossa kerrotiin etta saavuimme
aasian puolelle. Illansuussa kuitenkin Freen

sisusta alkoi vuotaa punaista oljya ja selvisi etta ohjaustehostimen
punpussa oleva sokea laippa

vuoti jonkin verran. Free ja pikku harrin kanssa korjaamaan autoa ja me
muut menimme noin kolmesadan metrin paassa olevalle kukkulalle
valmistamaan ruokaa kaikile. Oli selvaa etta

emme jatkaisi enaa tanaan remontissa meneekuitenkin sen verran aikaa.
Pojat saivat taistelun jalkeen pelin semmoiseen kuntoon etta harri sai
hinattua heidat leiriin missa ehka oli muutama makarainen vahemman. Free
joutui kuitenkin ottamaan edesta paripyorat pois koska ohjaaminen oli
mahdotonta ilman tehostinta. Soimme porukalla ja pojat alkoivat
korjaamaan laitetta. Selvisi etta pumpussa oleva sokean laipan takana
oli o rengas joka oli pullahtanut ulos ja vioittunut.

Pojat saivat kuitenkin yolla laitettua sen kuntoon ja aamulla matka
voisi jatkua.

24.7.09

Herasimme, vuoret kylpivat aamuaringossa ja joki virtasi verkalleen
laaksossa. Pojat olivat

saaneet sisun kuntoon ja aamupalan jalkeen free lastasi paripyorat auton
lavalle ja lahdimme

jatkamaan matkaa. Puolen tunnin ajon jalkeen saavuimme jalleen
rautatieasemalle, siella oli muutama heppu toissa, kyla oli autioitunut
lahes kokonaan ja namakin heput lahinna kuluttivat aikaa. Saimme heilta
opastuksen reitin jatkosta ja tiedon etta olisi enaa vain noin kilometri
huonoa ja sitten alkaisi jonkinmoinen parempi polku. Ajoimme joen yli ja
alomme tarpoa pehmeikkoa lapi,

Free tuntui jaavan koko ajan kiinni johtuen siita etta etupaa autosta ei
kantanut enaa niin hyvin,

onnekisi huonoa ei olisi enaa pitkaan. Saavuimmekin hetken kuluttua
paremman nakoiselle polulle ja matka jatkui mukavaa vauhtia eteen pain.
Harpiin pastyamme on enaa jaljella asfalttitieta 30 kilometria
Salekhardiin. Polku mutkitteli vuorten valissa laaksossa seuraten
rautatieta, paikka paikoin oli viela lunta ja ajelimme puron pohjia
myoten. Matka eteni verkkaisesti ja huonoja paikkoja ei enaa olut
juurikaan, ainoastaan epatasaista. Ylitimme jokia ja jaimmekin uimaan

yhden ylityksen jalkeen paikkaan missa naimme ensimmaiset kalstajat ja
kaupunkilaiset jotka olivat tulleet jooelle retkelle. Matkaa Harpiin oli
enaa noin 15 kilometria. Paistoimme makkarat ja kuivattelimme volvoa
sisalta olihan ylitys koko matkan syvin, vetta oli noin runsas metri.

Jatkoimme pomputtelua ja vastaankin alkoi tulla autoja ja telakoneita.
Saavuimme Harpii kello 18 aikaan. Olimme ylittaneet Ural vuoret. Pojat
rupesivat het irroittamaan paripyoria ja me menimme kaymaan kaupungilla.
Harppi on vankileiri kaupunki ja maisemaa hallitsi isot aitaukset ja
synkan nakoiset rakennukset. Loysimme kaupan mutta paikassa ei ollut
minkaanlaista ravitsemusliiketta.

Ostimme hiukan ruokaa ja lahdimme takaisin poikia auttamaan. Renkaat
laitettiin kiinni ja paatimme lahtea kohti Salekhardia. Ilta oli
kuitenkin niin pitkalla etta 10 kilometrin paassa

jaimme joen rantaan leiriin. Soimme ja Harri teki nuotion istuimme ja
olimme todella iloisia olimehan saavuttanut taas uuden paamaaran ja
olisimme huomenna Salekhaardissa!!!!

Paivitysta retkipaivakirjaan

20.7.09

Herasimme puolipilviseen aamuun edessa oli taas uusi paiva ja uudet
reitit. Aamu alkoi hyvin

erinomaisella polulla muutti sitte pehmeikoksi, kiertelimme pahimpia
paikkoja mutta saimme

pelit etenemaan , ongelmanahan on se etta pikilla mehmeikko alueilla on
se vaaa etta kaikki kolme ajoneuvvoa on kiinni yhta aikaa, taman
valtaakseemme etenimme yksi auto kerralaan jonkin matkaa

kantavalle alueelle ja sitten seuraava auto siihen ensimainen jatkaa ja
sitten vasta kolmas lahtee liikkeelle jne.Maasto toisti edellispaivan
kuviota ja etenimme verkaisesti eteen pain. Laskeuduimme hiukan alemmas
vuorilta ja alkoi iso vaivaiskoivu vyohyke sen lapi johti telakoneen ura
jota seurasimme. Puusto oli niin suurta etta siita lapi ajaminen olisi
ollut mahdotonta. Pelit ovat toimineet kohtuullisen hyvvin, mitanyt
volvoa on jouduttu parsimaan kasaan silloin talloin mutta

sisu ja moggi ovat olleet paapiirteittan kunnossa.Pysahdymme pienen
vuoristo jarven kupeeseen iltapaiva kahville ja paatimme kayda uimassa
ja peseytymassa. Vesi oli hiukan koleaa ja makaraiset antoivat oman
mausteensa peseytymiselle joka suoritettiinkin aika nopeasti.

Naimme jalleen paimentolais kylan ja sielta tuli reitin varrelle kolme
hanti poikaa. Jututimme heita hiukan ja anoimme makeisia. Pikku Harri
lahjoitti heille kalavehkeet. Jututimme heita tovin ja

ja jatkoimme matkaa. Alkoi jalleen pitka suo etenimme hitaasti mutta
varmasti. Aurinko alkoi paistaa saasket herasivat ja taalla alempana
pehmeikolla lampimassa niita riitti.

Olemme siirtyneet uudelle aikavyohykkeelle eli kellot kasi tuntia enemman.

Loysimme mukavan leiripaikan vuoren kupeelta, paikka oli joen vieressa
ja paikalla oli viela lunta.

Ajoimme autot lumelle ja aloimme valmistaa ruokaa, ruokaa piti tehda
auton sisalla koska muuhaa oli niin paljon etta ruuan valmistaminen
pihalla oli mahdotonta.

Soimme peuran sisa ja ulkofiletta ja paistettu perunoita. Menimme
syomaan Harrin ja Keikun

yksioon. Spekuloitiin viela sita etta takaisin ei voitu enaa palata
koska polttoaine ei riittaisi enaa

paluuseen eli meidan on pakko jatkaa eteenpain tuli mita tuli. Katsoimme
viela harrin kanssa

elokuva ja menimme nukkummaan.

21.07.09

Herasimme tuuliseen aamuun, hyttysia ja makaraisia ei onneksi olut
yhtaan. Soimme kevyen aamiaisen ja lahdimme eteen pain. Matka jatkui
samala tavalla kun aikaisemminkin. Maasto vaihteli

ja maet jyrkkenivat. Ajoimme verkkaisesti ettenpain. Volvoa hinattiin
muutamaan otteeseen mutta muuteen matka eteni soita kierrellessa ja
jokia ylitettaessa. Olemme tosi onnekkaita saiden suhteen koska vetta ei
juuikaan ole satanut ja maastot ja joet ovat kohtalaisen kuivia.noin
puolilta paivaan tormaamme geologien leiriin jossa oli toissa useita
geologeja ja piha oli useita telakoneita ja muuta poraus tarvikeita..
Pihalta lahti hiekkatie ja ajattelimme etta seuraavaan kaupunkiin Elektsiin

olsi jo helppo vayla. Thoomas jututti paikan johtajaa joka kertoi etta
tie on vaan muutaman kilometrin mittainne ja se loppuu jyrkanteeseen.
Joskus oli alettu rakentaa tieta kaivosta varten mutta neuvostoliiton
"lakkaamisen " jalkeen tien rakentaminen loppui. Paikan johtaja tarvitsi
kyydin Elektsiin tilaamaan varaosia. Otimme hepun kyytiin ja lahdimme
ajamaan eteenpain.

Hiekkatieta jatkui tosiaan pari kilometria jonka jalkeen kaannyimme
telakoneuralle

matka jatkui eteenpain, kyydissa oleva heppu oli varma siita etta emme
tulisi paasemaan kylaan.

Ajelimme eteenpain tie muuttui vahitellen matkan edetessa paremmaksi
kuivaksi savitieksi.

Aina valilla tuli pahempi kohta eli vetinen savi/suo ura mataka taittui
todella nopeati. Lahdimme

kello 13 aikoihin ajamaan geologienasemalta ja siella kerrottiin etta
matkaan menisi telakoneella

3-4tuntia. Ajelimme eteenpain ja ura kohdat hiukan hidastivat menoa
muuten ajo sujui muuten

mukavasti. Saavuimme Elektsiin kelloyhdeksan maissa. Olimme todella
tyytyvaisia saavutimme

taas yhden tavotteistamme ja saamme polttoainetta ja elintarpeita. Heppu
joka oli kyydissa jarjesti

meille polttoainetta 12 ruplaa litraa

aas tannilta tekstia

19.7.09

Heraamme aamulla pilviseen paivaan. Soimme aamupalan lahdimme
jolkottelemaan eteen pain.

Tie on todella hidasta ajaa ja jodumme kiertelemaan kaikkein pehmeimmat
paikat kivikkojen kautta ja se hidastaa matkan tekoa tuntuvasti. Ajamme
edella volvolla ja tutkimme reittia , jaamme siina puuhassa
luonnollisesti kiinni muutamaan otteeseen(kuljettajan taitamattomuutta)
Moggi ja Sisu sensijaan etenevat mukavasti. Harria tosin vinssatiin
muutamaan otteeseen ihan varmuuden vuoksi.

Paripyorian kanssa pehmeikkoon vajoamista tulee valttaa viimeiseen asti,
silla muuten voi edessa olla aika talkoot. Etenemme verkkaisesti ja
aurinkokin alkoi paistaa. Maisemat ovat hienot

ajelemmme kukkulalta toiselle vuorien valissa, paikka paikoin on lunta.
Aina kukkulan jalkeen

laskettelemme makea alas ja laaksossa on yleesa joen ylitys onneksemme
lumet ovat jokseenkin sulaneet eika vuorilla ole viela satanut pitkia
ajanjaksoja joten jokien pinnat ovat alhaalla.

Se helpottaa etenemista omalta osaltaan. Maasto jota ajamme muuttui
tasaisemmaksi ja pystyimme jopa kayttamaan kakkosta ajellessamme ja
etenimmekin ihan mukaavaa vauhtia noin 5km/h.

Saa muuttui pikkuhiljaa pilvisemmaksi ja alkoi sataa tihuttaa. Tahti oli
sama makea ylos ja makea alas. Saavuimme lahelle ita-euroopan ja aasian
rajaa eli reittimme kulki rajan vieresta

Pysaytimme autot ja menimme rajan toiselle puolelle kavellen , mukaan
otimme pullon votkulia

ja tolkin sprttia(kilohailia) Free otti mukaan pullon sisu viinaa joka
oli ostettu ihan tata tarkoitusta varten, pullo on jemmattu kivien alle
seuraavaa retkikuntaa varten. Harri ja Keikku ikuistivat itsensa Rover
kerhon lipun kanssa ja sitten joimme pikku pullon votkaa yhden
tavoitteen saavuttamisen johdosta. Tuuli oli kukkulan paalla kylmaa ja
kovaa ja ryntasimmekin teen keittoon.

Volvosta kiristeltiin samalla hiukan vaihdelaatikon ja moottorin muttereita.

Jatkoimme eteen pain jalleen makea alas, maasto vaihteli marasta
suontyypisesta kivikkoon.Matkanopeus saattoi nousta hetkittain jopa
12km/h mutta paasaantoisesti nopeus pysytteli siella 5km/h vauhdissa.
Volvoa vinssailtiin muutamaan otteeseen mutta moggi ja sisu etenit
paripyorien turvin ehdottoman hienosti, meilla eiolisi ollut
minkaanlaisia mahdolisuuksia

edeta nainkin pitkalle ilman niita. Majoutuimme joen rantaan hiuka
aikaisemmin eli jo seitseman

aikoihin. Siina ruuan liton keskelle ilmestyi puskista mies henkilo ja
selvisi etta han oli perheineen pamentamassa poroja ja jonkun matkan
paassa naimmekin muutaman kodan harjan. Heppu oli

meidan seurana illan ja thoomas jututti pitkaan paimentolaista
Tarjosimme hanelle aterian ja hiukan votkulia seka karhu olutta, anoimme
hanelle myos makeisia lapsile vietavaksi, olihan heilla koko perhe
vuorilla. Mies oli nenetsi heimoon kuuluva ja he olivat vuorilla koko
kesan paimentamassa

Ilta alkoi lahestya Nenetsi lahti tarpomaan kohti kotaansa ja menimme
nukkumaan.

20.7.09

Herasimme puolipilviseen aamuun edessa oli taas uusi paiva ja uudet
reitit. Aamu alkoi hyvin

erinomaisella polulla muutti sitte pehmeikoksi, kiertelimme pahimpia
paikkoja mutta saimme

pelit etenemaan , ongelmanahan on se etta pikilla mehmeikko alueilla on
se vaaa etta kaikki kolme ajoneuvvoa on kiinni yhta aikaa, taman
valtaakseemme etenimme yksi auto kerralaan jonkin matkaa

kantavalle alueelle ja sitten seuraava auto siihen ensimainen jatkaa ja
sitten vasta kolmas lahtee liikkeelle jne.Maasto toisti edellispaivan
kuviota ja etenimme verkaisesti eteen pain. Laskeuduimme hiukan alemmas
vuorilta ja alkoi iso vaivaiskoivu vyohyke sen lapi johti telakoneen ura
jota seurasimme. Puusto oli niin suurta etta siita lapi ajaminen olisi
ollut mahdotonta. Pelit ovat toimineet kohtuullisen hyvvin, mitanyt
volvoa on jouduttu parsimaan kasaan silloin talloin mutta

sisu ja moggi ovat olleet paapiirteittan kunnossa.Pysahdymme pienen
vuoristo jarven kupeeseen iltapaiva kahville ja paatimme kayda uimassa
ja peseytymassa. Vesi oli hiukan koleaa ja makaraiset antoivat oman
mausteensa peseytymiselle joka suoritettiinkin aika nopeasti.

Naimme jalleen paimentolais kylan ja sielta tuli reitin varrelle kolme
nentsi poikaa. Jututimme heita hiukan ja anoimme makeisia. Pikku Harri
lahjoitti heille kalavehkeet. Jututimme heita tovin ja

ja jatkoimme matkaa. Alkoi jalleen pitka suo etenimme hitaasti mutta
varmasti. Aurinko alkoi paistaa saasket herasivat ja taalla alempana
pehmeikolla lampimassa niita riitti.

Olemme siirtyneet uudelle aikavyohykkeelle eli kellot kasi tuntia enemman.

Tarinaa vuorelta

18.7.09

Aamulla herasimme hiukan myohemmin eli kahdeksan pintaan. Harrilla oli
viela pienta puuhaa eli muutama paripyora kiinnittamatta freella oli
auto kunnossa ainoastaan pakkaukset tekematta.

Me tarkasteltiin oljyt ja hiukan jarjesteltiin kattotelineella olevia
tavaroita. Vaihdoimme pakkasnesteidentilalle puhtaat vedet koskameilla
on hiukan lampo ongelmia autossa.

Free ja Pikku harri pakkaili autoa ja free oli yhta hymya auton vieressa
olihan paripyorat jotain mita ei viela oltu kokeiltu. Lahdimme
liikkeelle kello 11.00 pintaan jo tuntemaamme reittia ajaen.

Innolla odotamme miten paripyorat toimivat tosipaikassa. Ei aikkaan kun
ensimmainen

pehmeikko tuli vastaan, muistelimme edellista reissua jolloin
vinssasimme tassa paikassa enemman kun pari kertaa. Olosuhteet olivat
melko samat ja paripyorat osottautuivat oikein hyvin toivimaksi.

Emmekayttaneet vinssi kertaakaan. Matka taittui mukavasti keskinopeuden
ollessa noin 5km/h.

Tie vaihteli mutaisesta urasta pehmeikkoon kakkosta isompaa vaihdetta ei
tarvinut juurikaan kayttaa. Taivas oli pilvinen ja valilla satoi hiukan
vetta , muuhaa eli hyttysia on todella mukavasti liikkeella onneksi
tuulen puuskat karkoitavat ne aikaajoiksi. Paiva sujui mukavasti ohitimme

edellisen reissun kaantopaikan ja suuntasimme keulan kohti uusia uria.

Ajelimme kello 21.00 asti ja leiriydymme joen vartee puita ei ollut
joten nuotio sai jaada tosin tuuli oli yltynyt ja vettakin tihutti joten
valmistimme hirven palapaistia ja pastaa volvossa sisalle.

Harri oli kohteliaasti kutsunut meidat heidan majoitus tiloihin syomaan
ja otimmekin kiitollisena kutsun vastaan. Siina soimme ja joimme jaleen
yhdet keskioluet ja spekuloimme paatimme ajaa lahimpaa kylaa kohti koska
polttoaine varamme olivat rajalliset.matkaa sinne kertyy noin 150
kilometria tietonta taivalta vuoristossa.

menimme nukkumaan.Paivan saldo oli noin 40 kilometria. Edelleen taytyy
mainita paripyorien erinomaisuus ilman niita ei tanne ole mitaan asiaa
tamankokoisilla vehkeilla.

19.7.09

Heraamme aamulla pilviseen paivaan. Soimme aamupalan lahdimme
jolkottelemaan eteen pain.

Tie on todella hidasta ajaa ja jodumme kiertelemaan kaikkein pehmeimmat
paikat kivikkojen kautta ja se hidastaa matkan tekoa tuntuvasti. Ajamme
edella volvolla ja tutkimme reittia , jaamme siina puuhassa
luonnollisesti kiinni muutamaan otteeseen(kuljettajan taitamattomuutta)
Moggi ja Sisu sensijaan etenevat mukavasti. Harria tosin vinssatiin
muutamaan otteeseen ihan varmuuden vuoksi.

Paripyorian kanssa pehmeikkoon vajoamista tulee valttaa viimeiseen asti,
silla muuten voi edessa olla aika talkoot. Etenemme verkkaisesti ja
aurinkokin alkoi paistaa. Maisemat ovat hienot

ajelemmme kukkulalta toiselle vuorien valissa, paikka paikoin on lunta.
Aina kukkulan jalkeen

laskettelemme makea alas ja laaksossa on yleesa joen ylitys onneksemme
lumet ovat jokseenkin sulaneet eika vuorilla ole viela satanut pitkia
ajanjaksoja joten jokien pinnat ovat alhaalla.

Se helpottaa etenemista omalta osaltaan. Maasto jota ajamme muuttui
tasaisemmaksi ja pystyimme jopa kayttamaan kakkosta ajellessamme ja
etenimmekin ihan mukaavaa vauhtia noin 5km/h.

Turinoita vuorelta

17.7.09

Herasimme aurinkoiseen aamuun ja normaalien aamutoimien jalkeen lahdimme
kohti

Ural vuoria. Matka oli aluksi helpohkoa hiekkatieta, saavuimme vanhalle
kaivosalueelle

jossa oli edelleenkin toissa muutamia geologeja jotka etsivat vuorilta
kultaesiintymia.

Vaihdoimme muutaman sanan heidan kanssa ja jatkoimme matkaa. Heti paastyamme

alas rinteelta alkoi suo tai paremminkin jonkilainen kosteikko. Olimme
tietysti siina

ensimmaisena volvolla kiinni ja eikun vinsaamaan. Etsimme paremman
reitin ja paasimme

kosteikon ohi. Saavuimme hetkenkuluttua jyrkan savimaen alkuun . Vuonna 06

oli virolaisilta mennyt paiva sen ylos kiipeamiseen nyt meilla meni
siihen puoli tuntia,

tama johtui siita etta rinne oli melko kuiva ja kiipeaminen ylos
kallisteluista ja pienesta

liukkaudesta huolimatta sujui jokseenkin ongelmitta. Maen paale
saavuttuamme etenimme

rauhassa helpohko tieta eteen pain matkan varrella oli muutamia
kosteampia paikkoja

mutta selvisimme niista muutamalla vinssauksella ja kiertelemalla
pahimmat paikat.

Saa oli mita mahtavin, aurinko paistoi ja taivaalla ei juurikaan pilvia
ollut. Saaskia ja makaraisia

seka paarmoja sen sijaan oli sitakin enemman. Tormasimme matkalla myos
muutamaan pamentolaiseen jotkapitivat leria joen rannalla, heilla oli
siella muutama hevonen seka kolme koiraa

ja he paimensivat noin 2000 poron tokkaa. Kavereista yhdella oli
syntymapaiva ja annomme hanelle pullon votkaa. Kylla oli suu maireena
kavereilla. Jatkoimmematkaa ja kahden maissa soimme

kukkulan laella pienen valipalan. Matkalla kukkulalta alas tormasimme
jalleen kosteikkoon jonka onnistuime jalleen kiertamaan, moggia
hinailtiin muutaman kerran mutta siina kaikki.

Rinteen alapuollella oli joki jonka ylitimme lahdimme nousemaan rinnetta
ja kesken nousun

rinteen puolivalissa vajosi ensin moggi ja sitten maa petti sisun alta,
siina oli samlla kerralla

kasi painavinta autoa kiinni. Puita ei ollut mailla halmeilla ja
asetimme volvon ankkuriksi.

Volvon paino ei riittanyt alkuunsa ja olimme jonkin aikaa hiukan
ihmeissamme mitas nyt

tehdaan. Kello oli jo seitseman ja olimme tapelleet autoja irti jo
muutaman tunnin.

Sisu oli niin syvassa etta takarengasta ei nakynyt ja moggi oli yhta
hyvin kiinni.

Yhdeksean aikoihin saimme kikkailtua mogin irti ja sen jalkeen sisun
irrottaminen olikin lasten leikkia. Pojat rupesivat viela laittamaan
paripyoria autoihinsa ja sami teki ruuan hirvenlihasta

jauhelihakastikeen seka perunamuusia.Tuuli yltyi kovaksi ja makaraiset
ynna muut otokat kaikkosivat, sinansa hyva koska remontin tekeminen ei
ole herkkua ottiasten poristessa ymparilla.

Kello on nyt puoliyo ja remontti jatkuu edeleen .

Nyt kuluvaa paivaa

Juna eteni verkaisesti, matkaa oli edessa noin 180 kilometria. Joimme
teet junan katolla ja soimme piiraat jotka olimme ostaneet juna
asemalta.Saavuimme vihdoin Intaan Kello oli 17.30. Juna

pysahtyi ratapihalle ja sitten alkoi odotus kello on nyt kahdeksan
illalla ja seisomme edelleen.

Odottelimme vaununpaalla mutta turhaan, menimme nukkumaan 23.00 maissa.

16,07.09

Herasimme aamulla edeleen samassa paikassa emme ole liikkuneet mihinkaan
lupauksista huolimatta soimme aamupalan ja totesimme etta saman letkan
venalaiset autot olivat kadonneet.

Niinpa niin torkuime ja lahdimme tutkimaan ratapihaa, kavimme kahvilassa
asemalla ja

kavelimme lisaa thoomas tapasi muutaman heoun joilla oli tietoa
mahdollisesta reitista uralille.

Thoomas kavi kysymassa ohjaus keskuksesta etta miksi meita ei oltu viela
paastetty eteenpain purkupaikalla kello oli talloin noin 13.00,
liikenteen ohjaaja ihmetteli etta onko siella autoja ja ihmisia viela
eli meita ei oltu huomioitu lainkaan. Taman jalkeen alkoitapahtua,
veturi alkoi liikutta meita valittomasti ja puolentunnin paasta olimme
autojen purku paikalla. Purimme itse automme

nopeuttaaksemme purkua. Thoomas oli loytanyt paikallisen
dieselpolttoaineen myyjan joka myi

ainetta 15 ruplaa litra(normaali hinta 22 ruplaa) ajoimme kaverin
takapihalle ja tankkasimme

autot noin 700 litraa yhteensa hinta 10500 ruplaa eli noin 200 euroa.
Kavimme viela lahikaupassa

ostamassa elintarpeita ja sitten alkoi matka kohti vuoria. Tie oli
kohtalainen ja ja puusto alkoi loppua parintuntia ajettuamme alkoi myos
sataa vetta. Taivas oli mustana ja muutama salamakin valkkyi. Ajelimme
verkkaisesti ja saavuimme joen rantaan jonne jaimmekin leiriin.

Paiva oli sujunut alkuhankaluuksista huolimatta hyvin olemme edella
aikataulua noin vuorokauden.

Valmistimme tanaan kanansiipia ja koipipaloja seka riisia ja vihannes
kinkkukastiketta joimme

myos tolkit olutta ruuan yhteydessa.Harri ja keikku pesivat taas astiat
ja mina samin kanssa siivosimme loput tavarat takaisin autoon. Harri
pesi myos hiukan pyykkia ja ihailimme hanen

taitavaa tyoskentylya. Leiripaikka oli mita mahtavin olimme leirissa
nimitain keskella jokea pienella saarekkeella. Matkan helpoin vaihe
alkaa olla takana pain ja jo huomenna

paasemme tositoimiin. Kello on 23.00 ja menemme nukkumaan.

Jalleen on ollut moninainen paiva

15.7.09

Herasimmeaamulla veturin meteliin, ja kas olimme edelleenkin samalla
asemalla eli

se siita aikataulusta. Soimme Samin kanssa aamiasen ja oloimme
kuluttamaan aikaa,

kahdeksan jalkeen tuli joku nainen kertoman etta veturi tulee kohta ja
etta paasisimme matkaan.

Saapa nahda mika on heidan kohta........Kello yhdeksalta alkoi tapahtua
veturi haki meidat

ratapihalle ja sielta sitten alkoi siirtely joka kesti kaiken kaikkiaan
tunin keskella ratapihaa

muiden tavaravaunujen valissa naimme vihdoin muut, he olivat viereisella
raiteella.

Kello 11 aikoihin oli siirtely johtanut siihen etta olimme vihdoin
samassa junassa muiden

kanssa. Thoomas kavi kyselemassa veturin kuljettajalta etta milloin juna
lahtisi, saimme vastaukseksi etta ennen 13.40 ei mitaan tapahtuisi.
Paatimme lahtea kavilaan syomaan hiukan

ja Harri, Free ja pikku Harri lahtivat viela kaymaan
autovaraosaliikkeessa ostamassa oljya,

mina ja Thoomas seka Keikku lahdimme etsimaan kirjakauppaa josko
olisimme loytaneet jotain

uusia kartoja. Palasimme asemalle kello 13.00 aikoihin ja kommimme
autoihin odottamaan

josko juna lahtisi liikkeelle. Junassa oli myos kuutisen kappaletta
henkiloautoja koytettyna

samanlaisille vaunuille ja siella niinikaan oli kuski paikalla.
Venajalla on ihan normaalia etta syrjaseuduille kuljetetaan autoja ja
ihmisia tallatavalla, teita kun ei vaan yksinkertaisesti ole.

Odotus palkitiin juna nytkahti liikkeelle melkolailla tasan kello 13.40
paasimme vihdoin matkaan.

Istuskelimme auton katolla ja ihailimme maisemia, saa oli pilvinen mutta
poutainen ja kuuma.

Juna eteni verkaisesti, matkaa oli edessa noin 180 kilometria. Joimme
teet junan katolla ja soimme piiraat jotka olimme ostaneet juna asemalta.

13.7.09
Herasimme kauniiseen aamuun, soimme puurot ja lahdimme matkaan, petsooraan ei olisi enaa kun 80 kilometria ja reitti oli selva. Ajoimme hissukseen ja kello 12 saavuimme Petsooraan menevan
lautan lahtopaikalle. Joen yli ei ollut kaupunkiin muuta reittia kun tama lautta. Rannassa oli jo
jonoa ja asetuimme jonon jatkoksi.Selvisimme lautalle ja 500 ruplalla/auto paasimme Petssooran
kaupunkiin. Ajelimme rauhakseen rautatieasemalle jonka kupeessa oli hotelli. Saimme sielta
varattu saunan pariksi tunniksi. Soimme ensin hiukan ja kello 15.00 alkoisauna vuoromme.
Sauna oli Harvian valmistama valmis sauna johon mahtui kolme heppua kerralaan.
Loylyt olivat kuitenkin hyvat ja saimme puhdistettu runsaan viikon polyt pois.
Tilanne on nyt sellainen etta seuraava etappimme ennen vuoria olisi Inta. Sinne autolla
paaseminen on lahes mahdotonta. Viime kerralla 2005 ojoimme lannen kautta ja etenimme
loppumatkan lautalla, matkaan meni runsas viikko. Taalla on ollut niin kuivaa etta lautalla matkaaminen veden vahdyyn vuoksi on mahdotonta. Thoomas & kumpanit olivat yritaneet
edeta junaradan vierta mutta kahdenviikon taistelun jalkeen olivat hekin palanneet petsooraan
ja laittaneet autot junaan. Mekin paatimme seurata heidan jalkiaan ja laittaa autot junaan
ihan pelkastaan jo ajan saastamiseksi.Toomas ja mina meninme selvitamaan mahdollisuuksia paasta junalla. Muutaman toimiston jalkeen meille selvisi etta homma onnistuisi mutta vasta huomenna saisimme tehtya paperityot ja matkaan paasisimme ehka seuraavana yona. Saimme automme
tavaraaseman vartioidulle sisapihalle ja kavimmekin nukumaan ajoissa. Saa oli suosinut meita
ulkona oli noin 30 astetta lamminta taivas oli pilveton. Jaimme hyvilla mielin odottamaan
seuraavaa paivaa.

14.7.09

Herasimme jalleen aurinkoiseen paivaan aamiaisen jalkeen aloimme tekemaan autoihin pienta huoltoa ja korjauksia, aamu sujouikin verkkaisesti puuhatessa. Thoomas ja Sami lahtivat
tekemaan papereita jotta saisimme liput ja lata! usluvat. Asemalle tuli tyhja vaunu jo meita varten.
Selvisi kuitenkin etta Harrin ja Freen autot lastattaisiin muualla ja he lahtivatkin hetkenpaasta
toiselle lastaus paikalle. Kavimme silla valin Keikun ja Pikku Harrin kanssa ostamassa
elintarpeita ja syomassa. Lastasimme volvon ja asemahenkilokunta alkoi kiinnittaa peliamme.
Kiinnittamisessa menikin sitten loppupaiva. Me kulutimme aikaa torkkumalla. Asema alkoi
hiljeta, jaimme autoon odottamann mahdollista lahtoa olihan meille luvattu etta paasisimme matkaan yolla. Pojat olivat toisella lastauspaikalla samassa jamassa, kaikki oli heillakin
valmista. Paiva oli jalleen ollut lammin jopa lampimampi kun eilinen paiva.

15.7.09

Herasimmeaamulla veturin meteliin, ja kas olimme edelleenkin samalla asemalla eli
se siita aikataulusta. Soimme Samin kanssa aamiasen ja oloimme kuluttamaan aikaa,
kahdeksan jalkeen tuli joku nainen kertoman etta veturi tulee kohta ja etta paasisimme matkaan.
Saapa nahd a mika on heidan kohta........

taas muutma paiva lisaa

12.07.2009

Herasimme kauniiseen autingon paisteeseen rekat hurauttelivat
leiripaikkamme ohi

ja itikat seka paarmat olivat asemissa ja odottivat myos aamupalaa.

Niista ajomatkoista sen verran etta toissapaivana olimme ajaneet runsaat
13 tuntia

ja kilometreja kertyi hiukan yli 500.

Soimme aamiaisen puuroa ja voikkareta ja teeta. Pieni tarkistus autolle
ja matkaan

kello oli 20 yli 8. tie oli aluksi ihan kohtuullista muta muuttui
nopeasti huonoksi..

Tie oli kuoppainen ja siksi erittain hidas. Suorat jatkuivat 20
kilometria pitkia parhaimillaan

pieni mutka ja taas suora. Reitti mita ajammo on siis eri reitti joka
meilla oli 05, tata reittia

kayttivat virolaiset,Thomas mukaan lukien, vuonna 06. Edellisella
kkerrallahan menimme hiukan pohjoisempaa ja etenimme loppu matkan
lautalla, tama reitti sensijaan on ajettavissa

kokomatkan ja vielapa ihan kohtuullisia teita pitkin.

Saavuimme pitkallisen rynkityksen jalkeen kylaan jossa kavimme kaupan
tadeilta kysymassa reittia

petsooraan. Thomas ei oikein muistanut tarkaan mita kautta he olivat
ajaneet viime kerralla.

Saimme muutamia neuvoja ja lahdimme jalleen paahtamaan kohti seuraavaa kylaa

jonne matkaa oli noin 40km. Kylassa kysyimme jalleen reittia ja
saimmekin yllatykseksemme

tietaa etta sielta ei reittia olisikaan Petsooraan silla seuraavan ison
joen yli ei ollut siltaa.

Noh ei muutakun takaisin edelliseen kylaan, kylla harmitti meita ajaa
sama rynkytys takaisin

turkanen sentaan!!! Savuimme kylaan ja thomas selvitti hiukan uusia
ajoohjeita ja selvitti

missa paikallinen kahvila oli, paatimme menna syomaan. Ravintola oli
viihtyisa ja siisti

pienehko paikka jonne mahtui noi nelisenkymmenta ihmista. Ravintola
ilmeisesti toimi

myos paikkallisena illanviettopaikana olihan katossa disco pallo ja LCD
televiissiossa

pauhasi paikallinen musiikki teevee. Soimme alkupaloiksi sipuli keittoa
ja paa ruuaksi peruna-

muusia ja jonkin sortin jauhelihapihvin, teet ja kahvit paalle ja sitten
menoksi.

Harri oli kaynyt alkumatkasta shoppailemassa verhot heidan yksioonsa ja
nyt loytyi

paikkallisesta sekatavara puodista vaatekoukut joden vari sopi yhteen
verhojen varin kanssa.

Kylla harri oli tyytyvainen ja onhan se mukavaa etta mies loytaa
naisellisen puolensa.

Me jatkoimme matkaa uutta reittia joka osoittautui oikeaksi eli samaksi
mita thomas

oli aikaisemmin mennyt. Tie oli kapeahko hiekkatie, santa oli tosin
akseli mallia eli

upottavaa ja hieno jakeista. Tama hidasti matkaa entisestaan.
Keskinopeutemme tippui

11km/h. Ajoimme ja ajoimme lampotila nousi ulkon lahes 30 asteeseen ja
taivas oli

pilveton. Autoss sisalla oli varmasti lahemmas 40 astetta ja vaikka
ikkunaa piti auki ei se tuntunut

juurikaan auttavan.Seuraava jannityksen aihe olisi iso joki jonka yli
pitaisi olla silta, saavuimme

joella suunnitelmien mukaan ja kas kummaa! Silta oli lahonnut jaljettomiin.

Thomas kylla muisteli etta he eivat olleet menneet yli joesta
tallakohtaa joten lahdin

thomaksen kanssa yhdessa lahimpaan kylaan joka oli noin 10 kilometria
alavirtaan.

Pojat jaivat hiekkarannalle peseytymaan ja ottamaan aurinkoa,
jalkeenpain kuulin etta

ei tullut rusketusraitoja.Me saavuimme Thomaksen kanssa puolen tunnin
ajon jalkeen kylaan jossa

pysahdyimme ensimmaisen talon eteen. Talosta tuli vanhempi mieshenkilo
joka kertoi onneksemme

etta reitti on olemassa petsooraan tatakautta. Papparainen lupasi tulla
nayttamann ensimmaiset kaannokset ja samalla saisi kyydin laheiselle
pikku joelle jolle han oli menossa kalastamaan.

Kaikki autoon ja menoksi ajoimme jonkin matkaa ja kas siella oli silta
joen yli, jatkoimme viela

etteen pain koska han halusi naytaa oikean reitin metsassa kun kulki
useita reitteja.

Ajoimme metsan siimeksessa. Maasto oli kuivaa kangasmetsaa ja hiekkaa
riitti.

Ylitimme muutaman pienen joen ja saavuimme tunnin ajon jalkeen isomal
joelle jonka

lapi paasi ajamalla oikein hyvin. Tassa kohtaa paatimme palata hakemaan
poikia olivathan he

odotaneetmeita jo lahes pari tuntia. Jatimme oppaamme joelle ja lahdimme
rytytamaan takaisin

Minkaalaiset yhteydenpito valineet eivat toimineet siella kylalla joten
meidan oli ajettava

La puhelimen kantomatykan paahan. Ajoimme takaisin ja pojat olivatkin jo
hiukan huolissaan

meista mutta kaikki oli kunnossa ja lahdimme ajamaan kohti petsooraa.

Ajeliimme metsan siimeksessa hissukseen ja ylitimme ajamalla muttamn
piennen joen

kello lahenteli kahdeksa ja paatimme jaada edessa olvan joen varteen yoksi.

Free teki kynsitulet ja Harri korjasi sen nuotioksi Sami valmisteli
ruokaa ja saisimme tanaan

tonnikalarisottoa vihannesten kera ja tietysti palanpainikkeeksi tolkki
lamminta olutta.

Keikku ruuvvasi naulakot seinaan ja pikku Harri kaivoi esille kalastus
setin. Mina kavin joessa

peseytymassa kun en paivalla kerennyt.Hytysia ja paarmoja oli aas
kiittettavasti liikkeella

joten peseytyminen kavi varsin vilkaasti. Nautimme ruuan ja oluen ja
istuskelimme viela hetken

nuotiolla ja menimme uupuneina nukkumaan.

13.7.09

Herasimme kauniiseen aamuun, soimme puurot ja lahdimme matkaan,
petsooraan ei olisi enaa kun 80 kilometria ja reitti oli selva. Ajoimme
hissukseen ja kello 12 saavuimme Petsooraan menevan

lautan lahtopaikalle. Joen yli ei ollut kaupunkiin muuta reittia kun
tama lautta. Rannassa oli jo

jonoa ja asetuimme jonon jatkoksi.

Pari paivaa lisaa

10.7.2009

Herasimme auringonpaisteeseen 7 aikoihin. Uni oli taas maistunut kaikille.

Aamupala ja hiukan auton siivomista, harri katsoi moottorioljyt ja ei
muutakun

baanalle. Tie alkoi hiekkatiena ja ajattelimme etta pollyssa koko paiva
mutta onneksemme

viiden kilometrin ajon jalkeen alkoi asfalttitie ja vielapa
hyvakuntoinen sellainen.

Ylitimme Komin tasavallan rajan noin kello kahdeksanmaissa.

Rupeaa pikkuhiljaa uuvuttamaan ajaminen eilen ajoimme 450 km, ajoaikaa

kulu tahan 11tuntia 45 minuuttia keskinopeuden ollessa 55km/h.

Tanaankin olisi tarkoitus korotella samanlainen maara tosin asia riippuu
paljon

siita minkalaisella keskinopeudella pystymme ajamaan.

Matka taittui mukavasti saa oli puolipilvista ja mukavan viileaa,
ajelemmin rauhakseen ja

pilvia alkoi kertya taivaalle. Emme loytaneet sopivan matkan paasta
ravintolaa

ja paatimme pysahtya syomaan tien varteen omia evaita. Harin moggi
tuntui pelaavan

taas eli aikaisempaa ongelmaa oljyn paineen suhteen ei enaa ollut.
Freella ei ihmeempia

ongelmia tosin varatankki oli alkanut hiukan vuotaa ja takavalot
tuntuivat kuumenevan

oudosti mutta muuten SISU tuntuu pelaavan. Meilla volvossa on hiukan
oljyvuotoa

ensimaisen akselin perassa ja vacum systeemi reistailee muuten homma
tunttuu toimivan.

Aika kului taas korotellessa paivanmittaan ei mitaan ihmeellista tapahtunut.

Ajelimme kello 20 maissa joen rantaan leiriin, paiva oli ollut meille
kaikkielle uuvuttava.

Ajaminen nailla teilla ei ole kovin herkkua, joskus on ihan hyva tie
mutta yhtakkia saatta

tien pinta muuttua kuoppaiseksi ja jos ei ole keskittynyt ajoon saattaa
edessa olla aika tarsky.

Leirissa valmistimme ensimmaiseksi Samin kanssa evasta eli havajin pataa
valkosipulilla

ryyditetna hiukan paikallista leipaa ja tietysti yhdet oluet. Harri
tarkasti mersun etu navat

seka oljyt, Free rasvaili Sisun ja paikkasi tankin. Vuoto osottautui
tankissa olevan hitsausauman

pettamiseksi. Me taas lisasimme oljya peraan ja korjasimme vinssin
vacumissa olevan vuodon.

Minulla oli unohtunut inventeri paalle ja akku oli mennyt tyhjaksi
annoimme virtaa Sisusta

auto lahti kaymaan mutta yllatys inventeri ja 12 voltin muunnin
pimeni.........

Emme jaksaneet enaa ruveta niita tutkimaan olihan kello jo lahes 23.

Siivosimme jaljet ja menimme nukkumaan. Taivas oli pilvinen mut vetta ei
ainakaan viela satanut.

11.7.09

Herasimme jalleen, aamu oli pilvinen ja taivaalta tihutti muutama
pisara. Uni olisi maistunut viela.

Puuro tulille ja teeta kuppiin. Tutkimme viela inventerin ja muuntimen
pimenemista.

Otimme kannet auki kummastakin ja totesimme etta joka ikinen sulake oli
palanut,

olisiko edellisena iltana kaynyt unenpopperossa pikku vahinko eli
antaessamme apuvirtaa

oli navat menneet sekaisin. Onneksi sullakkeet olivat olemassa ja
sulakkeiden vaihdolla

selvisimme tasta ongelmasta. Lahdimme liikkeelle kello 8.00 paamarana
Petsoora.

Tie alkoi asfalttitiena ajoimme ensimmaiseen kylaan ja koska tankimme
olivat aika vajaat

ajoimme ensimmaiselle huoltoasemalle. Kuinka ollakkaan asemalla oli
myyja mutta

thomaksen tiedustellessa poltoainetta ilmoitti myyja etta asemalla ei
ole sahkoja

eika polttoainetta eika tietoa milloin tulisi kumpaakaan. Lahdimme
ajamaan kohti seuraavaa

kylaa epatietoisena siita saako sieltakaan polttoainetta, selvaaoli se
etta nailla polttoaineilla emme selviaisi Petsooraan. Ajoimme
hetkenmatkaa ja pysahdyimme tauolle. Thomas pysaytti auton,

joka oli tulossa kylalta pain, ja tiedusteli onko siella
houltoasemaa.onneksemme saimme tietaa etta

siella sellainen olisi. Saimme samalla ajo ohjeit Petsooraan johtavalle
tielle.

Ajoimme kylaan ja tankkasimme autot ja lahdimme ajamaan ajo ohjeiden
mukaan kohti

maaranpaatamme. Tie muutui heti ensimmaisen risteyksen jalkeen huonoksi
hiekkatieksi.

Tiessa riitti kylla leveytta mutta kunto oli niin huono etta jouduimme
ajamaan 18km/h keskinopeudella.Korottelimme ja kiersimme kuoppia jotka
olivat atojemme kokoisia, yllattavaa

kylla paikalliset suharit ajoivat samaa tieta Lada Samaralla!!.
Pysahdyimme pudottamaan ilmanpainieta renkaista. Tieta oli tiedossa 100
kilometria ja keskinopeuden ollessa sita mita se oli

niin tiesimme jo etukateen etta paivasta tulisi pitka. Ajoimme rauhassa
ja ilmeisesti paikallinen

tieinsinoori paasi helpolla, nimittain tiet oli vedetty kuin
viivottimella. Parhaimillaan suorat olivat

14 kilometrin pituisia siten pieni kurvi ja jalleen suora. Tama patka
oli ehka tahan asti matkan raskain. Etenimme ilman kommelluksia aurinko
alkoi paistaa ja oli aika vaihtaa shortsit jalkaan, vastaan tuli
Kratseja ja muutama henkilo ja pakettiauto.Noin 30 kilometria ajettuamme
naimme tien poskessa kasan tavarita ja lahemmaksi paastyamme havaitsimme
etta tien poskessa oli kyljellaan Kamaz jakeluauto(telivetoinen).

Kuski istui ojanpenkalla nuotiolle ja poltteli savuketta. Pysahdymme ja
Thomas meni tiedustelemaan ett mita oli tapahtunut. Kuljettaja ei
osannut selittaa/halunut mika oli johtanut

ulosajoon. Paatimme auttaa heppua, olivatha n paikalliset aina auttaneet
meitakin hadan tullen.

Free ja Harri laittoivat autonsa hinaus esemiin. Nostimme kuorma – auton
en sin pystyyn jonka jalkeen yritimme vinssata sita taaksepain molempien
autojen vinsseilla. Tulokset olivat laihoja,

autyo oli niin syvassa hiekkaisessa ojan pohjassa etta vinssien voima ei
vaan yksinkertaisesti riitanyt. Pidimme pienen spekulaatio tauon ja ihan
kun tilauksesta paikalle ilmeistyi Kratz

6x6 rekkaveturi, heppu lupasi hinata autoa eteenpain jos me pitaisimme
vinssillamme auto pystyssa.

Teimme tyota kaskettya, Kratz ei kuitenkaan pystynyt vetamaan kuormuria
ylos ojasta.

Kuusi pyoraa suti vain, autossa ei ilmeisesti ollut lastia joka olisi
antanut painoa vetaville pyorille.

Kuin tilauksesta jalleen saapui paikalle toinen Kratz 6x6 ja se
asetettiin toisen Kratzin

peraan ja pojat vetivat yhtaaikaa, kuormuri suorastaan hyppasi pois
ojasta. Kuljettaja oli tyytyvainen ja saimme kiitoksesksi avusta kolme
litraa maitoa. Tahan touhuun meilta meni puolitoista tuntia. Patimme
syoda pienen valipalan ja jatkaa matkaa sen jalkeen.

Ajaminen jatkui ja saavuimme pieneen kylaan joka oli mys jonkillainen
kaasuyhtion tukikohta

sielta alkoi jalleen asfalttitie. Ajelimme tyytyvaisena ja nopeutemme
nousi jopa 60km/h.

Kello oli jo 19.00 ja vasymyskin alkoi painaa. Ajelimme viela
parikymmenta kilometria

kylaan jossa kavimme paikallisessa kaupassa ostamassa makkaraa ja leipaa.

Kylalaiset olivat tohkeisaan, kaupan myyjat olivat oiken innostuneita
kun Harri ja Thomas

hiukan jututivat heita. Lahdimme kuitenkin ostosten jalkeen ajamaan
kylan ulkopuollelle

ettei nuoremmalle Harrille tulisi mitaan huonoja ajatuksia. Ajelimme
noin 5 kilometria kylan ulkopuolle joa parkeerasimme tien varteen
levennykselle. Rupesimme heti Samin Ja Thomaksen kanssa valmistamaan
illallista. Tanaan olisi tarjolla Tagliatellea herkkutattikastikeella.

Thomas poimi tatit matkan varrelta joten ne olivat tuoreita. Hiukan
sulakurkkuja ja paikallista

leipaa ja tietysti tilkka olutta.Palkitsimme itsemme myos piennella
Vodka tilkalla ennen

ateriaa. Vatsojoen ollessa taynna oli helppo menna nukkumaan onhan
huomenna edessa viela

sadan kilometrin rynkytys huonolla hiekkateilla ja sitten saavummekin
petsooraan.

Tanaan ajoimme noin 11 tuntia ja kilometreja kerty noin runsas 100km.
Taukoja vietimme

ainoastaa noin tunnin ja puolitoista tuntia meni kuormurin nostamisessa.
Itikoita ja muita vastaavia

otokoita on muuten riittavasti ja tuntuu etta kotimaiset aineet eivat
oikein tehoa niihin, onneksi

noutin savu ja Harrin "sytystysainnet" karkoittavat kaikki elavat kolmen
metrin sateella nuotiosta.

Laitan huommenna tarkemmat kilometrimaarat ja ajt koska kaikki ovt jo
mennet nukkumaan tata

kirjoittaessan. Ja nyt menen itsekin nukumaan, huomenna on taas kiivas
ajopaiva.

Tanni kirjaili jotain vahan lisaa

Herasimme aamulla seitseman pintaan , soimme aamupalaa ja pakkasimme
tavarat.

Tarkastimme oljyt volvosta ja Harri kurkkas konepellin alle
varmistaakseen etta kaikki on kunnossa, myos Free teki pienen
kuntotarkastuksen Sisulle.

Ja sitten baanalle kohti volodgaa johon on matkka noin 300 kilometria.

Matkan alku on ainakin sujunut ihan hyvin ja tata kirjoittaessani olemme
noin 30 kilometrin

paassa kohteesta ja kello on 13.35 paikallista aikaa luonnollisesti.

Saavuimme volodgaan ja pysakoimme torin laidalle, kavimme syomassa
shaslikkia

ja kavimme paikallisessa konditoriassa ostamassa akkimakeeta ja leipaa.

Lahdimme ajamaan kohti seuraavaa etappia joka on Uttba. Matka sinne
kertynee noin 200km.

Pysahdyimme viela kaupunginlaidalla varaosaliikkeessa ostamassa oljyja.

No niin nyt on kello 18.30 ja freelta puhkesi rengas reippaina poikina
vaihdoimme

sen puoleen tuntiin ja matka jatkuu. Paatimme ajaa kahdeksaan ja sitten
etsia leiripaikaa.

Leiri loytyi joen rannalta kello 21.00 maissa. Heti miten ruuoan
laitoon, tanaan meilla

on makaroonia ja jauhelihakastiketta. Free paikkaili Harrin kanssa rengasta.

Ruuaan jalkeen ei kukaan jaksanut istuskella vaan menimme nukkumaan kellon

ollessa lahes 24.00.

09.07.2009

Herasimme S amin kanssa tunnin liian aikaisin, kellomme oli jostain
syysta tunnin

edella. Siina sitten herateltiin pojat ja saimme osaksemme hiukan kritiikia

kello kuuden heratyksesta! Harri etenkin oli hyvin pahoillaan hanen
parhaimman

univaiheen hairitsimisesta. Lahdimme liikkeelle kello kahdeksan kohti
Kotlasta

Saavuimme ajoissa kotlakseen kello 13.00 maissa ja pysahdyimme
suorittamaan hiukan taydennysta,

soimme paikallisessa ravintolassa seljanka sopan ja paaruuaksi perunaa
ja kotletti.

Kavimmme myos hankkimassa elintarpeita kuten suolakurkkuja ja voita niin
ja tietysti

olutta ja muutama pullo votkaa hatatapauksien varalle.

Lahdimme jatkamaan matkaa noin kello 15.00 kohti Komin tasavallan rajaa.

Matka taittui mukavastitosin tien konto heikeni niin huionoksi etta
nopeutta oli laskettava

20km/h.

Niin ja asia mika oli unohtunut kertoa tuossa kun olimme Volodgasssa oli
Sami ratissa

ja kuinka ollakkaan keskella kaupunkia Sami jaa kiinni volvolla!!!!!! ei
muuta kun

varppia takaloosterista ja Free vetamaan Sisulla Sami irti kuopasta.
Sanomattakin on

selvaa etta muutamaan otteeseen on asiasa mainittu eri yhteyksissa.

Se siita, ajelimme kello 19 jalkeen leiriin joen varteen pienen kylan
kupeeseen

ja aloimme valmistamaan illallista. Mina korjailin tai paremminkin
huolsin autoa

ja Sami rupesi kokiksi. Harri ja Keikku seka Free ja pikku Harri
ryhtyvat samoihin toimenpiteisiin.

Soimme jalleen herkullisen aterian, kanan rintaa ja cous cousin kera ja
jalkkariksi

tuore akkimakea pulla ja kupponen teeta. Menimme nukkumaan 23 aikoihin.

Iltanuotiota

Iltapesuja

10.7.2009

Herasimme auringonpaisteeseen 7 aikoihin. Uni oli taas maistunut kaikille.

Aamupala ja hiukan auton siivomista, harri katsoi moottorioljyt ja ei
muutakun

baanalle. Tie alkoi hiekkatiena ja ajattelimme etta pollyssa koko paiva
mutta onneksemme

viiden kilometrin ajon jalkeen alkoi asfalttitie ja vielapa
hyvakuntoinen sellainen.

Ylitimme Komin tasavallan rajan noin kello kahdeksanmaissa.

Rupeaa pikkuhiljaa uuvuttamaan ajaminen eilen ajoimme 450 km, ajoaikaa

kulu tahan 11tuntia 45 minuuttia keskinopeuden ollessa 55km/h.

Tanaankin olisi tarkoitus korotella samanlainen maara tosin asia riippuu
paljon

siita minkalaisella keskinopeudella pystymme ajamaan.

Ensimmainen kunnon paivakirja Tannin tekemana.

OLD FARTS GO URAL II

Tervehdys jalleen arvoisat lukijat. Aluksi pitaa mainita etta tietokone
jolla

kirjoitan aon amerikkalinen joten siita en ole onnistunut loytamaan kaikkia

kirjaimia eli lukijan pitaa ne itse sinne kuvitella. Alkutaival on ollut

hiukan kiireinen, niinkun tulette hetken paasta huomaamaan, enka ole

aikaisemmin ehtinyt kirjoitaamaan mutta parempi myhaan kun ei milloinkaan.

Matkaan lahdetaan tallakertaa kolmen auton voimalla eli Harri ja Keikku
unimogilla,

Free ja pikku Harri Proto sisulla AH 45 ja allekirjoittanut ja sami
volvo c303 6x6 ja

kaikki autothan ovat luonnollisesti kuorma-autoja.Mukaan lahtee tulkiksi ja

meille kiertavaksi "pojaksi" Thomas , han tulee virosta. Thomas oli Uralilla

Aleksanterin kanssa vuonna 2007 jolloin he etenivat hiukan pidemalle kun

me ensimmaisella retkellamme vuonna2005.

05.07.2009

Matkaan lahdetiin suunnitellusta poiketen vasta sunnuntaina, johtuen
kaikkien

muukaanlahtijoiden kiireista ja autotkin olivat hiukan vaiheessa. Free
ja Pikku Harri

olivat saaneet autonsa pakattua jo lauantaina mutta hariilla ja keikulla
oli viela sunnuntaina puuhaa eli auton pakkaamista ja pienta sahko
puuhaa. Meilla oli myos auto pakattavana ja

pienta sahko ja laakeri jumpaa eli vaihdiomme vaihdelaatikon kardaanin
laakerit uusiin.

Kaikki tuli kuntoon ja paasimme lahtemaan

sunnuntai iltana kello 21.00. Tiedossa oli runsas kahdensadankilometri
ajo rajalle.

Saavuimme rajalle puolen yon tietamissa ja taytettyamme teboil rajahovissa

tulli paperit ja nautittuamme kupposet kuumaa lahdimme rajalle.

Suomen tulli oli hetkessa ohi ja lahdimme seikkailemaan kohti venajan rajaa.

Saavuimme rajalle ja Thomas meni tiedustelemaan voisimmeko menna
henkiloauto puolelta

lapi mutta vastauksena oli ehdoton ei. Ei muuta kun keula kohti
kuorma-auto puolta.

Onneksemme jonoa ei ollut yhtaan ja paasimmekin ensimmaiselle kopille
suoraan.

Muutama leima papereihin ja autoilla kohti seuraavaa pistetta. Helppoa
ajatelimme ja

olimme tyytyvaisia asioiten nopeaan edistymiseen. Noh ei se nyt sitten
ollutkaan

niin helppoa. Seuraavalle asemalle ,joka oli paatullaus paikka, menessa
meille selvisi etta

autot tulisi punnita ja etta vaaka olisi ensimmaisen kopin luona, noh ei
muuta kun autoihin ja

takaisin ensimmaiselle kopille. Punnitus tapahtui hetkessa ja saimme
uuden lapun ja

jalleen muutama laeima. Takaisin paatullipisteelle tyrkyttamaan papereita.

Niin selvisi etta kuorma-auton papereissa pitaa olla katsastustodistus,
noh freella sellainen oli ja

koska meidan volvon omapaino oli alle 3500kg me emmetarvineetkaan paperia

sen sijaan Harri olisi tarvinnut kyseisen paperin ja meille ilmoitettiin
tylysti etta ilman

todistusta ei venajalle olisi mitaan asiaa. Thomas sai kuitenkin
puhuttua tullimiehen ympari

ja siirettya asian hanen paalikkonsa ratkaistavaksi. Paalikon vuora
alkoi seuraavana aamuna

kello 08.00. No niin kello oli nyt 03.00 ja Harri men nukumaan autoon,
mina Free ja Thomas

menimme tekemaan meidan paperihommat loppuun. Menimme rekisterioteen
tekijan luukulle

ja kaveri rupesi naputtelemaan meille venalaista rekisteriotetta. Oteen
kirjoitaminen olikin sitten

oma juttunsa kaveri ilmeisesti ei ollut kovin haka tietokoneen kanssa
koska ensimmainen

ote valmistui kello 05.00 ja toinen 06.00. Etta sellaista. Painoimme
maaten Freen kanssa,

emme tosin samaan punkaan,

Siteen kahdeksalta ylos ja tarjoamaan Harrin papereita, saimme kuitenkin
yllattaen kaikki

kutsun paalikon puheille ja selvisi etta meidan rekisteriotteissa oli
vain kahden viikon

voimassaoloaika ja etta ne tulisi tehda uudestaan niinikaan tulli
selvitys paperimme olivat

puutteeliset ja ne tulisi tayttaa uudelleen, positiivista oli se etta
Harri paasi palkahasta

ja sai luvan jatkaa matkaa venajalle. Nyt rekisteripapereiden teko kesti
vain 15 minuuttia

yhteensa!saimme kaikki paperit ja leimat valmiiksi noin kello 10.00.

Kello 10.05 olimme vihdoin venajanpuollella.

06.07.2009

Ryntasimme ensiimmaisena viipurin veikkoihin aamupalalle ja osoksille,
mina Free kavimme parturissa lyhentamassa hiukset millin siili maksoi 6
euroa.

Kavimme tankaamassa pelit yhteensa 500 litraa dieselia kokonais
kapasiteetti poltoaineelle

on nyt yhteensa hiukan yli 1000 litraa..

Matka kohti Uralia voi alkaa.

Ensimmaine etappi oli Pietari. Saavuimme pieterin ohitustien alkuun noin
kello 15.00.

Volvon ata oli kuulunut matkan aikana jotain omituista aanta olimme
pysahtyneet aikaisemmin ihmettelemaan kyseista kolina mutta kukaan ei
oikein tiennyt mista moinen kuului.

Autoon oli vaihdettu kardaanien lahtojen laakerit ja oljya oli joka
paikassa.

Saavuimme ohitustien alkuun ja tutkimme jalleen auton alustaa ja huomasimme

etta takakardaanin vaihdelaatikon puoleinen laakeri oli valja ja
laatikko oli tuli kuuma.

Paatimme ajaa lahimalle houltoasemalle tutkimaan tarkemmin vikaa.
Lahdimme varovasti liikkeelle ja kun olimme paasseet kymmenisen metria
kuului auton alta paukaus kolinaa. Siihen tiensivuun

rullaamalla ja saimme kauhuksemme todettua etta etuvedon laakeri oli
hirtanyt kiinni ja katkaisut jakolaatikosta kuoren. Otimme kardaanin
irti ja hinasimme auton viereiselle hiekkatien pistolle ja

istuimme alas pohtimaan etta mitas nyt tehdaan. Hetken spekuloituamme
paatimme tehda lounasta

sadekin alkui ja mielet olivat muutekin apena eli hyva ruoka parempi mieli.

Sami rupesi soittelemaan suomeen josko hanen kaverinsa toisi uuden
laatikon meille.

Saimme koo peelta irralisen jakolaatikon ja kaverikin suostui lahtemaan
ajelulle joten

homma alkoi nayttaa hiukan valisemmalta. Syotyamme aloimme purkaa
laatikkoa ja

muut pojat huolsivat autojansa ja istuskelivat nuotiolla . Thomas ,
Keikku ja pikku Harri

lahtivat lahimpaan kylaan liftaamalla ja muut ottivat nokoset koska
edeliset unet olivat jaaneet aika lyhyiksi. Saimme purettua laatikon
noin yhdeksan maissa ja Janne ilmoitti jo kahdeksalta

lahtevansa ajelemaan kohti Pietaria..Pojat tulivat iloisina kylilta ja
jatkoivat jutustelua nuotiolla

Me menimme puolestaan nukuumaan hetkeksi koska Janne tulisi arviolta
kahden kolman aikaan.

Herasimme kolmen maissa ja Janne oli lahes perille. Jannellakin oli
tullissa hiukan hankaluuksi

ja vasta maksetuaan 100 euron henkilokohtaisen palkion tulli vastaavalle
han paasi varaosien kansa tullista lapi. Noh kuitenkin erilaisten
paikantamisongelmien jalkeen janee tuli leiriin noin

kello puoli viisi ja aloimme laittaa uutta jakolaatikkoa heti
paikalleen. Janne autooi hiukan ja

soimme aamu puurot ja teet ja sitten Janne lahtikin ajelemaan takaisin
suomeen.

Tassa valissa haluammekin kiittaa Jannea korvaamattoman tarkesta avusta!!!!

Jatkoimme laatikon kasaamista Samin kanssa ja saimme kaikki kuntoon
aamulla seitseman pintaan heratimme muut ja aloimmekasata tavaroitamme.

Auto pelasi jalleen loistavasti ja lahdimme ajamaan kohti seuraavaa etappia.

)7.07.2009

Ajelimme rauhassa ( noin 70 km/h) pietarin ohitustieta ja jatkoimme matkaa

tieta M18 kohti Muurmanskia. Kaannyimma parinsadan kilometrin jalkeen kohti

Volodgaa .Paatimme ajaa kello ilta seitsemaan asti .

Vahan ennen mahdollista leiripaikkaa Harri ilmoitti laapuhelimessa etta
mogista laskee oljynpaineet, pysahdyimme valittomasti ja aloimme tutkia
vikaa. Selvisi etta

oljyn pinta oli noussut ja etta oljy haisi naftalle. Harri soitti luotto
mekaaniklensa

Sepolle ja saikin vinkin etta jos nafta putki vuotaa niin se valutta
naftan suoraan oljyn joukkoon.

Harri tutki asiaa ja loysi loysan liitoksen suutimmsta. Reipas kiristys
ja oljyn vaihto

ja kaikki oli kunnossa. Selvisimme tastakin saikahdyksella.

Sami, Thomas ja mina lahdimme etsimaan leiripaikkaa silla aikaa kun muut
korjasivat

mogia, loysimmekin oivan leiritymispaikan pienen joen kupeesta. Ryhdymme
laittaamaan ateriaa.Tarjolla oli alkupaloiksi paivalla ostamaamme
savusiikaa ja paaruokana tarjoilimme

hirven palapaistia ja uusia perunota. Enisimmaisella leirille meilla oli
muuten kananrintaa

riisipedilla ja keitetyilla vihanneksilla..

Kavimme viela uimassa joessa ja sitte ajoissa nukkumaan.

Ajokilometreja kertyi 440km ja aikaa tahan kului noin 10 tuntia
keskinopeuden olessa 53 km/h.

08.07.2009

Herasimme aamulla seitseman pintaan , soimme aamupalaa ja pakkasimme
tavarat.

Tarkastimme oljyt volvosta ja Harri kurkkas konepellin alle
varmistaakseen etta kaikki on kunnossa, myos Free teki pienen
kuntotarkastuksen Sisulle.

Ja sitten baanalle kohti volodgaa johon on matkka noin 300 kilometria.

Matkan alku on ainakin sujunut ihan hyvin ja tata kirjoittaessani olemme
noin 30 kilometrin

paassa kohteesta ja kello on 13.35 paikallista aikaa luonnollisesti.

Saavuimme volodgaan ja pysakoimme torin laidalle, kavimme syomassa
shaslikkia

ja kavimme paikallisessa konditoriassa ostamassa akkimakeeta ja leipaa.

Lahdimme ajamaan kohti seuraavaa etappia joka on Unba. Matka sinne
kertynee noin 200km.

Pysahdyimme viela kaupunginlaidalla varaosaliikkeessa ostamassa oljyja.

No niin nyt on kello 18.30 ja freelta puhkesi rengas reippaina poikina
vaihdoimme

sen puoleen tuntiin ja matka jatkuu. Paatimme ajaa kahdeksaan ja sitten
etsia leiripaikaa.