keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Ensimmainen kunnon paivakirja Tannin tekemana.

OLD FARTS GO URAL II


Tervehdys jalleen arvoisat lukijat. Aluksi pitaa mainita etta tietokone
jolla

kirjoitan aon amerikkalinen joten siita en ole onnistunut loytamaan kaikkia

kirjaimia eli lukijan pitaa ne itse sinne kuvitella. Alkutaival on ollut

hiukan kiireinen, niinkun tulette hetken paasta huomaamaan, enka ole

aikaisemmin ehtinyt kirjoitaamaan mutta parempi myhaan kun ei milloinkaan.

Matkaan lahdetaan tallakertaa kolmen auton voimalla eli Harri ja Keikku
unimogilla,

Free ja pikku Harri Proto sisulla AH 45 ja allekirjoittanut ja sami
volvo c303 6x6 ja

kaikki autothan ovat luonnollisesti kuorma-autoja.Mukaan lahtee tulkiksi ja

meille kiertavaksi "pojaksi" Thomas , han tulee virosta. Thomas oli Uralilla

Aleksanterin kanssa vuonna 2007 jolloin he etenivat hiukan pidemalle kun

me ensimmaisella retkellamme vuonna2005.


05.07.2009


Matkaan lahdetiin suunnitellusta poiketen vasta sunnuntaina, johtuen
kaikkien

muukaanlahtijoiden kiireista ja autotkin olivat hiukan vaiheessa. Free
ja Pikku Harri

olivat saaneet autonsa pakattua jo lauantaina mutta hariilla ja keikulla
oli viela sunnuntaina puuhaa eli auton pakkaamista ja pienta sahko
puuhaa. Meilla oli myos auto pakattavana ja

pienta sahko ja laakeri jumpaa eli vaihdiomme vaihdelaatikon kardaanin
laakerit uusiin.

Kaikki tuli kuntoon ja paasimme lahtemaan

sunnuntai iltana kello 21.00. Tiedossa oli runsas kahdensadankilometri
ajo rajalle.

Saavuimme rajalle puolen yon tietamissa ja taytettyamme teboil rajahovissa

tulli paperit ja nautittuamme kupposet kuumaa lahdimme rajalle.

Suomen tulli oli hetkessa ohi ja lahdimme seikkailemaan kohti venajan rajaa.

Saavuimme rajalle ja Thomas meni tiedustelemaan voisimmeko menna
henkiloauto puolelta

lapi mutta vastauksena oli ehdoton ei. Ei muuta kun keula kohti
kuorma-auto puolta.

Onneksemme jonoa ei ollut yhtaan ja paasimmekin ensimmaiselle kopille
suoraan.

Muutama leima papereihin ja autoilla kohti seuraavaa pistetta. Helppoa
ajatelimme ja

olimme tyytyvaisia asioiten nopeaan edistymiseen. Noh ei se nyt sitten
ollutkaan

niin helppoa. Seuraavalle asemalle ,joka oli paatullaus paikka, menessa
meille selvisi etta

autot tulisi punnita ja etta vaaka olisi ensimmaisen kopin luona, noh ei
muuta kun autoihin ja

takaisin ensimmaiselle kopille. Punnitus tapahtui hetkessa ja saimme
uuden lapun ja

jalleen muutama laeima. Takaisin paatullipisteelle tyrkyttamaan papereita.

Niin selvisi etta kuorma-auton papereissa pitaa olla katsastustodistus,
noh freella sellainen oli ja

koska meidan volvon omapaino oli alle 3500kg me emmetarvineetkaan paperia

sen sijaan Harri olisi tarvinnut kyseisen paperin ja meille ilmoitettiin
tylysti etta ilman

todistusta ei venajalle olisi mitaan asiaa. Thomas sai kuitenkin
puhuttua tullimiehen ympari

ja siirettya asian hanen paalikkonsa ratkaistavaksi. Paalikon vuora
alkoi seuraavana aamuna

kello 08.00. No niin kello oli nyt 03.00 ja Harri men nukumaan autoon,
mina Free ja Thomas

menimme tekemaan meidan paperihommat loppuun. Menimme rekisterioteen
tekijan luukulle

ja kaveri rupesi naputtelemaan meille venalaista rekisteriotetta. Oteen
kirjoitaminen olikin sitten

oma juttunsa kaveri ilmeisesti ei ollut kovin haka tietokoneen kanssa
koska ensimmainen

ote valmistui kello 05.00 ja toinen 06.00. Etta sellaista. Painoimme
maaten Freen kanssa,

emme tosin samaan punkaan,

Siteen kahdeksalta ylos ja tarjoamaan Harrin papereita, saimme kuitenkin
yllattaen kaikki

kutsun paalikon puheille ja selvisi etta meidan rekisteriotteissa oli
vain kahden viikon

voimassaoloaika ja etta ne tulisi tehda uudestaan niinikaan tulli
selvitys paperimme olivat

puutteeliset ja ne tulisi tayttaa uudelleen, positiivista oli se etta
Harri paasi palkahasta

ja sai luvan jatkaa matkaa venajalle. Nyt rekisteripapereiden teko kesti
vain 15 minuuttia

yhteensa!saimme kaikki paperit ja leimat valmiiksi noin kello 10.00.

Kello 10.05 olimme vihdoin venajanpuollella.

06.07.2009


Ryntasimme ensiimmaisena viipurin veikkoihin aamupalalle ja osoksille,
mina Free kavimme parturissa lyhentamassa hiukset millin siili maksoi 6
euroa.

Kavimme tankaamassa pelit yhteensa 500 litraa dieselia kokonais
kapasiteetti poltoaineelle

on nyt yhteensa hiukan yli 1000 litraa..

Matka kohti Uralia voi alkaa.

Ensimmaine etappi oli Pietari. Saavuimme pieterin ohitustien alkuun noin
kello 15.00.

Volvon ata oli kuulunut matkan aikana jotain omituista aanta olimme
pysahtyneet aikaisemmin ihmettelemaan kyseista kolina mutta kukaan ei
oikein tiennyt mista moinen kuului.

Autoon oli vaihdettu kardaanien lahtojen laakerit ja oljya oli joka
paikassa.

Saavuimme ohitustien alkuun ja tutkimme jalleen auton alustaa ja huomasimme

etta takakardaanin vaihdelaatikon puoleinen laakeri oli valja ja
laatikko oli tuli kuuma.

Paatimme ajaa lahimalle houltoasemalle tutkimaan tarkemmin vikaa.
Lahdimme varovasti liikkeelle ja kun olimme paasseet kymmenisen metria
kuului auton alta paukaus kolinaa. Siihen tiensivuun

rullaamalla ja saimme kauhuksemme todettua etta etuvedon laakeri oli
hirtanyt kiinni ja katkaisut jakolaatikosta kuoren. Otimme kardaanin
irti ja hinasimme auton viereiselle hiekkatien pistolle ja

istuimme alas pohtimaan etta mitas nyt tehdaan. Hetken spekuloituamme
paatimme tehda lounasta

sadekin alkui ja mielet olivat muutekin apena eli hyva ruoka parempi mieli.

Sami rupesi soittelemaan suomeen josko hanen kaverinsa toisi uuden
laatikon meille.

Saimme koo peelta irralisen jakolaatikon ja kaverikin suostui lahtemaan
ajelulle joten

homma alkoi nayttaa hiukan valisemmalta. Syotyamme aloimme purkaa
laatikkoa ja

muut pojat huolsivat autojansa ja istuskelivat nuotiolla . Thomas ,
Keikku ja pikku Harri

lahtivat lahimpaan kylaan liftaamalla ja muut ottivat nokoset koska
edeliset unet olivat jaaneet aika lyhyiksi. Saimme purettua laatikon
noin yhdeksan maissa ja Janne ilmoitti jo kahdeksalta

lahtevansa ajelemaan kohti Pietaria..Pojat tulivat iloisina kylilta ja
jatkoivat jutustelua nuotiolla

Me menimme puolestaan nukuumaan hetkeksi koska Janne tulisi arviolta
kahden kolman aikaan.

Herasimme kolmen maissa ja Janne oli lahes perille. Jannellakin oli
tullissa hiukan hankaluuksi

ja vasta maksetuaan 100 euron henkilokohtaisen palkion tulli vastaavalle
han paasi varaosien kansa tullista lapi. Noh kuitenkin erilaisten
paikantamisongelmien jalkeen janee tuli leiriin noin

kello puoli viisi ja aloimme laittaa uutta jakolaatikkoa heti
paikalleen. Janne autooi hiukan ja

soimme aamu puurot ja teet ja sitten Janne lahtikin ajelemaan takaisin
suomeen.

Tassa valissa haluammekin kiittaa Jannea korvaamattoman tarkesta avusta!!!!

Jatkoimme laatikon kasaamista Samin kanssa ja saimme kaikki kuntoon
aamulla seitseman pintaan heratimme muut ja aloimmekasata tavaroitamme.

Auto pelasi jalleen loistavasti ja lahdimme ajamaan kohti seuraavaa etappia.


)7.07.2009


Ajelimme rauhassa ( noin 70 km/h) pietarin ohitustieta ja jatkoimme matkaa

tieta M18 kohti Muurmanskia. Kaannyimma parinsadan kilometrin jalkeen kohti

Volodgaa .Paatimme ajaa kello ilta seitsemaan asti .

Vahan ennen mahdollista leiripaikkaa Harri ilmoitti laapuhelimessa etta
mogista laskee oljynpaineet, pysahdyimme valittomasti ja aloimme tutkia
vikaa. Selvisi etta

oljyn pinta oli noussut ja etta oljy haisi naftalle. Harri soitti luotto
mekaaniklensa

Sepolle ja saikin vinkin etta jos nafta putki vuotaa niin se valutta
naftan suoraan oljyn joukkoon.

Harri tutki asiaa ja loysi loysan liitoksen suutimmsta. Reipas kiristys
ja oljyn vaihto

ja kaikki oli kunnossa. Selvisimme tastakin saikahdyksella.

Sami, Thomas ja mina lahdimme etsimaan leiripaikkaa silla aikaa kun muut
korjasivat

mogia, loysimmekin oivan leiritymispaikan pienen joen kupeesta. Ryhdymme
laittaamaan ateriaa.Tarjolla oli alkupaloiksi paivalla ostamaamme
savusiikaa ja paaruokana tarjoilimme

hirven palapaistia ja uusia perunota. Enisimmaisella leirille meilla oli
muuten kananrintaa

riisipedilla ja keitetyilla vihanneksilla..

Kavimme viela uimassa joessa ja sitte ajoissa nukkumaan.

Ajokilometreja kertyi 440km ja aikaa tahan kului noin 10 tuntia
keskinopeuden olessa 53 km/h.


08.07.2009


Herasimme aamulla seitseman pintaan , soimme aamupalaa ja pakkasimme
tavarat.

Tarkastimme oljyt volvosta ja Harri kurkkas konepellin alle
varmistaakseen etta kaikki on kunnossa, myos Free teki pienen
kuntotarkastuksen Sisulle.

Ja sitten baanalle kohti volodgaa johon on matkka noin 300 kilometria.

Matkan alku on ainakin sujunut ihan hyvin ja tata kirjoittaessani olemme
noin 30 kilometrin

paassa kohteesta ja kello on 13.35 paikallista aikaa luonnollisesti.

Saavuimme volodgaan ja pysakoimme torin laidalle, kavimme syomassa
shaslikkia

ja kavimme paikallisessa konditoriassa ostamassa akkimakeeta ja leipaa.

Lahdimme ajamaan kohti seuraavaa etappia joka on Unba. Matka sinne
kertynee noin 200km.

Pysahdyimme viela kaupunginlaidalla varaosaliikkeessa ostamassa oljyja.

No niin nyt on kello 18.30 ja freelta puhkesi rengas reippaina poikina
vaihdoimme

sen puoleen tuntiin ja matka jatkuu. Paatimme ajaa kahdeksaan ja sitten
etsia leiripaikaa.