torstai 16. heinäkuuta 2009

Nyt kuluvaa paivaa

Juna eteni verkaisesti, matkaa oli edessa noin 180 kilometria. Joimme
teet junan katolla ja soimme piiraat jotka olimme ostaneet juna
asemalta.Saavuimme vihdoin Intaan Kello oli 17.30. Juna

pysahtyi ratapihalle ja sitten alkoi odotus kello on nyt kahdeksan
illalla ja seisomme edelleen.

Odottelimme vaununpaalla mutta turhaan, menimme nukkumaan 23.00 maissa.


16,07.09

Herasimme aamulla edeleen samassa paikassa emme ole liikkuneet mihinkaan
lupauksista huolimatta soimme aamupalan ja totesimme etta saman letkan
venalaiset autot olivat kadonneet.

Niinpa niin torkuime ja lahdimme tutkimaan ratapihaa, kavimme kahvilassa
asemalla ja

kavelimme lisaa thoomas tapasi muutaman heoun joilla oli tietoa
mahdollisesta reitista uralille.

Thoomas kavi kysymassa ohjaus keskuksesta etta miksi meita ei oltu viela
paastetty eteenpain purkupaikalla kello oli talloin noin 13.00,
liikenteen ohjaaja ihmetteli etta onko siella autoja ja ihmisia viela
eli meita ei oltu huomioitu lainkaan. Taman jalkeen alkoitapahtua,
veturi alkoi liikutta meita valittomasti ja puolentunnin paasta olimme
autojen purku paikalla. Purimme itse automme

nopeuttaaksemme purkua. Thoomas oli loytanyt paikallisen
dieselpolttoaineen myyjan joka myi

ainetta 15 ruplaa litra(normaali hinta 22 ruplaa) ajoimme kaverin
takapihalle ja tankkasimme

autot noin 700 litraa yhteensa hinta 10500 ruplaa eli noin 200 euroa.
Kavimme viela lahikaupassa

ostamassa elintarpeita ja sitten alkoi matka kohti vuoria. Tie oli
kohtalainen ja ja puusto alkoi loppua parintuntia ajettuamme alkoi myos
sataa vetta. Taivas oli mustana ja muutama salamakin valkkyi. Ajelimme
verkkaisesti ja saavuimme joen rantaan jonne jaimmekin leiriin.

Paiva oli sujunut alkuhankaluuksista huolimatta hyvin olemme edella
aikataulua noin vuorokauden.

Valmistimme tanaan kanansiipia ja koipipaloja seka riisia ja vihannes
kinkkukastiketta joimme

myos tolkit olutta ruuan yhteydessa.Harri ja keikku pesivat taas astiat
ja mina samin kanssa siivosimme loput tavarat takaisin autoon. Harri
pesi myos hiukan pyykkia ja ihailimme hanen

taitavaa tyoskentylya. Leiripaikka oli mita mahtavin olimme leirissa
nimitain keskella jokea pienella saarekkeella. Matkan helpoin vaihe
alkaa olla takana pain ja jo huomenna

paasemme tositoimiin. Kello on 23.00 ja menemme nukkumaan.