Herasimme aurinkoiseen aamuun ja normaalien aamutoimien jalkeen lahdimme
kohti
Ural vuoria. Matka oli aluksi helpohkoa hiekkatieta, saavuimme vanhalle
kaivosalueelle
jossa oli edelleenkin toissa muutamia geologeja jotka etsivat vuorilta
kultaesiintymia.
Vaihdoimme muutaman sanan heidan kanssa ja jatkoimme matkaa. Heti paastyamme
alas rinteelta alkoi suo tai paremminkin jonkilainen kosteikko. Olimme
tietysti siina
ensimmaisena volvolla kiinni ja eikun vinsaamaan. Etsimme paremman
reitin ja paasimme
kosteikon ohi. Saavuimme hetkenkuluttua jyrkan savimaen alkuun . Vuonna 06
oli virolaisilta mennyt paiva sen ylos kiipeamiseen nyt meilla meni
siihen puoli tuntia,
tama johtui siita etta rinne oli melko kuiva ja kiipeaminen ylos
kallisteluista ja pienesta
liukkaudesta huolimatta sujui jokseenkin ongelmitta. Maen paale
saavuttuamme etenimme
rauhassa helpohko tieta eteen pain matkan varrella oli muutamia
kosteampia paikkoja
mutta selvisimme niista muutamalla vinssauksella ja kiertelemalla
pahimmat paikat.
Saa oli mita mahtavin, aurinko paistoi ja taivaalla ei juurikaan pilvia
ollut. Saaskia ja makaraisia
seka paarmoja sen sijaan oli sitakin enemman. Tormasimme matkalla myos
muutamaan pamentolaiseen jotkapitivat leria joen rannalla, heilla oli
siella muutama hevonen seka kolme koiraa
ja he paimensivat noin 2000 poron tokkaa. Kavereista yhdella oli
syntymapaiva ja annomme hanelle pullon votkaa. Kylla oli suu maireena
kavereilla. Jatkoimmematkaa ja kahden maissa soimme
kukkulan laella pienen valipalan. Matkalla kukkulalta alas tormasimme
jalleen kosteikkoon jonka onnistuime jalleen kiertamaan, moggia
hinailtiin muutaman kerran mutta siina kaikki.
Rinteen alapuollella oli joki jonka ylitimme lahdimme nousemaan rinnetta
ja kesken nousun
rinteen puolivalissa vajosi ensin moggi ja sitten maa petti sisun alta,
siina oli samlla kerralla
kasi painavinta autoa kiinni. Puita ei ollut mailla halmeilla ja
asetimme volvon ankkuriksi.
Volvon paino ei riittanyt alkuunsa ja olimme jonkin aikaa hiukan
ihmeissamme mitas nyt
tehdaan. Kello oli jo seitseman ja olimme tapelleet autoja irti jo
muutaman tunnin.
Sisu oli niin syvassa etta takarengasta ei nakynyt ja moggi oli yhta
hyvin kiinni.
Yhdeksean aikoihin saimme kikkailtua mogin irti ja sen jalkeen sisun
irrottaminen olikin lasten leikkia. Pojat rupesivat viela laittamaan
paripyoria autoihinsa ja sami teki ruuan hirvenlihasta
jauhelihakastikeen seka perunamuusia.Tuuli yltyi kovaksi ja makaraiset
ynna muut otokat kaikkosivat, sinansa hyva koska remontin tekeminen ei
ole herkkua ottiasten poristessa ymparilla.
Kello on nyt puoliyo ja remontti jatkuu edeleen .
