Herasimme auringonpaisteeseen 7 aikoihin. Uni oli taas maistunut kaikille.
Aamupala ja hiukan auton siivomista, harri katsoi moottorioljyt ja ei
muutakun
baanalle. Tie alkoi hiekkatiena ja ajattelimme etta pollyssa koko paiva
mutta onneksemme
viiden kilometrin ajon jalkeen alkoi asfalttitie ja vielapa
hyvakuntoinen sellainen.
Ylitimme Komin tasavallan rajan noin kello kahdeksanmaissa.
Rupeaa pikkuhiljaa uuvuttamaan ajaminen eilen ajoimme 450 km, ajoaikaa
kulu tahan 11tuntia 45 minuuttia keskinopeuden ollessa 55km/h.
Tanaankin olisi tarkoitus korotella samanlainen maara tosin asia riippuu
paljon
siita minkalaisella keskinopeudella pystymme ajamaan.
Matka taittui mukavasti saa oli puolipilvista ja mukavan viileaa,
ajelemmin rauhakseen ja
pilvia alkoi kertya taivaalle. Emme loytaneet sopivan matkan paasta
ravintolaa
ja paatimme pysahtya syomaan tien varteen omia evaita. Harin moggi
tuntui pelaavan
taas eli aikaisempaa ongelmaa oljyn paineen suhteen ei enaa ollut.
Freella ei ihmeempia
ongelmia tosin varatankki oli alkanut hiukan vuotaa ja takavalot
tuntuivat kuumenevan
oudosti mutta muuten SISU tuntuu pelaavan. Meilla volvossa on hiukan
oljyvuotoa
ensimaisen akselin perassa ja vacum systeemi reistailee muuten homma
tunttuu toimivan.
Aika kului taas korotellessa paivanmittaan ei mitaan ihmeellista tapahtunut.
Ajelimme kello 20 maissa joen rantaan leiriin, paiva oli ollut meille
kaikkielle uuvuttava.
Ajaminen nailla teilla ei ole kovin herkkua, joskus on ihan hyva tie
mutta yhtakkia saatta
tien pinta muuttua kuoppaiseksi ja jos ei ole keskittynyt ajoon saattaa
edessa olla aika tarsky.
Leirissa valmistimme ensimmaiseksi Samin kanssa evasta eli havajin pataa
valkosipulilla
ryyditetna hiukan paikallista leipaa ja tietysti yhdet oluet. Harri
tarkasti mersun etu navat
seka oljyt, Free rasvaili Sisun ja paikkasi tankin. Vuoto osottautui
tankissa olevan hitsausauman
pettamiseksi. Me taas lisasimme oljya peraan ja korjasimme vinssin
vacumissa olevan vuodon.
Minulla oli unohtunut inventeri paalle ja akku oli mennyt tyhjaksi
annoimme virtaa Sisusta
auto lahti kaymaan mutta yllatys inventeri ja 12 voltin muunnin
pimeni.........
Emme jaksaneet enaa ruveta niita tutkimaan olihan kello jo lahes 23.
Siivosimme jaljet ja menimme nukkumaan. Taivas oli pilvinen mut vetta ei
ainakaan viela satanut.
11.7.09
Herasimme jalleen, aamu oli pilvinen ja taivaalta tihutti muutama
pisara. Uni olisi maistunut viela.
Puuro tulille ja teeta kuppiin. Tutkimme viela inventerin ja muuntimen
pimenemista.
Otimme kannet auki kummastakin ja totesimme etta joka ikinen sulake oli
palanut,
olisiko edellisena iltana kaynyt unenpopperossa pikku vahinko eli
antaessamme apuvirtaa
oli navat menneet sekaisin. Onneksi sullakkeet olivat olemassa ja
sulakkeiden vaihdolla
selvisimme tasta ongelmasta. Lahdimme liikkeelle kello 8.00 paamarana
Petsoora.
Tie alkoi asfalttitiena ajoimme ensimmaiseen kylaan ja koska tankimme
olivat aika vajaat
ajoimme ensimmaiselle huoltoasemalle. Kuinka ollakkaan asemalla oli
myyja mutta
thomaksen tiedustellessa poltoainetta ilmoitti myyja etta asemalla ei
ole sahkoja
eika polttoainetta eika tietoa milloin tulisi kumpaakaan. Lahdimme
ajamaan kohti seuraavaa
kylaa epatietoisena siita saako sieltakaan polttoainetta, selvaaoli se
etta nailla polttoaineilla emme selviaisi Petsooraan. Ajoimme
hetkenmatkaa ja pysahdyimme tauolle. Thomas pysaytti auton,
joka oli tulossa kylalta pain, ja tiedusteli onko siella
houltoasemaa.onneksemme saimme tietaa etta
siella sellainen olisi. Saimme samalla ajo ohjeit Petsooraan johtavalle
tielle.
Ajoimme kylaan ja tankkasimme autot ja lahdimme ajamaan ajo ohjeiden
mukaan kohti
maaranpaatamme. Tie muutui heti ensimmaisen risteyksen jalkeen huonoksi
hiekkatieksi.
Tiessa riitti kylla leveytta mutta kunto oli niin huono etta jouduimme
ajamaan 18km/h keskinopeudella.Korottelimme ja kiersimme kuoppia jotka
olivat atojemme kokoisia, yllattavaa
kylla paikalliset suharit ajoivat samaa tieta Lada Samaralla!!.
Pysahdyimme pudottamaan ilmanpainieta renkaista. Tieta oli tiedossa 100
kilometria ja keskinopeuden ollessa sita mita se oli
niin tiesimme jo etukateen etta paivasta tulisi pitka. Ajoimme rauhassa
ja ilmeisesti paikallinen
tieinsinoori paasi helpolla, nimittain tiet oli vedetty kuin
viivottimella. Parhaimillaan suorat olivat
14 kilometrin pituisia siten pieni kurvi ja jalleen suora. Tama patka
oli ehka tahan asti matkan raskain. Etenimme ilman kommelluksia aurinko
alkoi paistaa ja oli aika vaihtaa shortsit jalkaan, vastaan tuli
Kratseja ja muutama henkilo ja pakettiauto.Noin 30 kilometria ajettuamme
naimme tien poskessa kasan tavarita ja lahemmaksi paastyamme havaitsimme
etta tien poskessa oli kyljellaan Kamaz jakeluauto(telivetoinen).
Kuski istui ojanpenkalla nuotiolle ja poltteli savuketta. Pysahdymme ja
Thomas meni tiedustelemaan ett mita oli tapahtunut. Kuljettaja ei
osannut selittaa/halunut mika oli johtanut
ulosajoon. Paatimme auttaa heppua, olivatha n paikalliset aina auttaneet
meitakin hadan tullen.
Free ja Harri laittoivat autonsa hinaus esemiin. Nostimme kuorma – auton
en sin pystyyn jonka jalkeen yritimme vinssata sita taaksepain molempien
autojen vinsseilla. Tulokset olivat laihoja,
autyo oli niin syvassa hiekkaisessa ojan pohjassa etta vinssien voima ei
vaan yksinkertaisesti riitanyt. Pidimme pienen spekulaatio tauon ja ihan
kun tilauksesta paikalle ilmeistyi Kratz
6x6 rekkaveturi, heppu lupasi hinata autoa eteenpain jos me pitaisimme
vinssillamme auto pystyssa.
Teimme tyota kaskettya, Kratz ei kuitenkaan pystynyt vetamaan kuormuria
ylos ojasta.
Kuusi pyoraa suti vain, autossa ei ilmeisesti ollut lastia joka olisi
antanut painoa vetaville pyorille.
Kuin tilauksesta jalleen saapui paikalle toinen Kratz 6x6 ja se
asetettiin toisen Kratzin
peraan ja pojat vetivat yhtaaikaa, kuormuri suorastaan hyppasi pois
ojasta. Kuljettaja oli tyytyvainen ja saimme kiitoksesksi avusta kolme
litraa maitoa. Tahan touhuun meilta meni puolitoista tuntia. Patimme
syoda pienen valipalan ja jatkaa matkaa sen jalkeen.
Ajaminen jatkui ja saavuimme pieneen kylaan joka oli mys jonkillainen
kaasuyhtion tukikohta
sielta alkoi jalleen asfalttitie. Ajelimme tyytyvaisena ja nopeutemme
nousi jopa 60km/h.
Kello oli jo 19.00 ja vasymyskin alkoi painaa. Ajelimme viela
parikymmenta kilometria
kylaan jossa kavimme paikallisessa kaupassa ostamassa makkaraa ja leipaa.
Kylalaiset olivat tohkeisaan, kaupan myyjat olivat oiken innostuneita
kun Harri ja Thomas
hiukan jututivat heita. Lahdimme kuitenkin ostosten jalkeen ajamaan
kylan ulkopuollelle
ettei nuoremmalle Harrille tulisi mitaan huonoja ajatuksia. Ajelimme
noin 5 kilometria kylan ulkopuolle joa parkeerasimme tien varteen
levennykselle. Rupesimme heti Samin Ja Thomaksen kanssa valmistamaan
illallista. Tanaan olisi tarjolla Tagliatellea herkkutattikastikeella.
Thomas poimi tatit matkan varrelta joten ne olivat tuoreita. Hiukan
sulakurkkuja ja paikallista
leipaa ja tietysti tilkka olutta.Palkitsimme itsemme myos piennella
Vodka tilkalla ennen
ateriaa. Vatsojoen ollessa taynna oli helppo menna nukkumaan onhan
huomenna edessa viela
sadan kilometrin rynkytys huonolla hiekkateilla ja sitten saavummekin
petsooraan.
Tanaan ajoimme noin 11 tuntia ja kilometreja kerty noin runsas 100km.
Taukoja vietimme
ainoastaa noin tunnin ja puolitoista tuntia meni kuormurin nostamisessa.
Itikoita ja muita vastaavia
otokoita on muuten riittavasti ja tuntuu etta kotimaiset aineet eivat
oikein tehoa niihin, onneksi
noutin savu ja Harrin "sytystysainnet" karkoittavat kaikki elavat kolmen
metrin sateella nuotiosta.
Laitan huommenna tarkemmat kilometrimaarat ja ajt koska kaikki ovt jo
mennet nukkumaan tata
kirjoittaessan. Ja nyt menen itsekin nukumaan, huomenna on taas kiivas
ajopaiva.
